Kun suomalainen mies lyö vetoa, on leikki kaukana. Vanha totuus piti paikkansa myös Sami Parttimaan kohdalla.
Lipon runkopelaajiin kuuluva Parttimaa lupasi pelinjohtaja Janne Vuoriselle, että paino tippuu talven aikana 88,3 kilosta alle 80 kiloon.
"Sovimme, että jos en onnistu, pelaan seuraavan kauden Kempeleen Kirissä ykkössarjaa."
Totuuden hetki koitti helmikuun lopussa. Urakkansa lopuksi Parttimaa kävi saunassa hikoilemassa ja astui vaa´alle, jonka digitaalit näyttivät lukemia 79,6 kiloa. Tehtävä oli suoritettu.
Jo tuossa vaiheessa Vuorinen tiesi, että Parttimaa tekee kesällä vakuuttavaa jälkeä. Haapajärven Pesä-Kiilojen kasvatti pelaa 33-vuotiaana uransa parasta pesäpalloa.
"Alkukauden aikana Sami piti meitä ajoittain yksin pinnalla. Loppukautta kohti hänen pelinsä on vain parantunut", Vuorinen kehuu.
Yksi totuus löytyy teksti-tv:n sivulta 241. Lipon päävaihtaja Parttimaa on kärkilyöntilastossa yhdeksäs (125).
"Sisäpeliin on tullut kieltämättä varmuutta, mutta ulkopelissä riittää parannettavaa", Parttimaa puntaroi maltillisesti.
Hurmoksessa
voittamaton
Lipon runkosarjakausi saa samanlaisen huipennuksen kuin niin monta kertaa aiemminkin. Taistelu viimeisistä pudotuspelipaikoista jatkuu kiivaana loppuun asti. Hermopaine on kova.
Parttimaan mukaan henkilökohtaiset onnistumiset menettävät merkityksensä, jos kausi päättyy jo torstaina Ilmajoella. Uuden kauden alkuun on yhdeksän pitkää kuukautta.
"Ja kyllä tällä iällä kiinnostaisi voittaa jotakin", tunnustaa Parttimaa, jonka palkintokaapissa on yksi SM-pronssi (2000).
Myönteistä Lipon tilanteessa on se, että kaikki on yhä omissa käsissä. Voitoilla tiistaina PattU:sta ja torstaina Koskenkorvasta paikka puolivälierissä on varma. Sen jälkeen kaikki alkaa taas nollista - asetelma, joka sopii Lipolle loistavasti.
Lippo on vedonlyöjien ja kertoimenlaskijoiden painajainen. Aina arvaamattoman joukkueen pelien ennustaminen on yhtä helppoa kuin oikean lottorivin laatiminen.
"Eihän meille pärjää kukaan, kun saamme hurmoksen päälle. Silloin jälki on rumaa", Parttimaa hymähtää.
Suoritustason ailahtelu on Lipon ikuisuusongelma. Erityisesti vieraspeleissä Lippo on ollut kokovartalokipsissä.
"Aina kun olemme päässeet ottelussa johtoon, peli on ollut rennompaa ja vapautuneempaa", Parttimaa kuvailee.
Pomppu ja tunne
tavaramerkkeinä
Parttimaalla on kaksi tavaramerkkiä. Ensimmäinen on pomppulyönti ja toinen pelaamisen valtava tunnetila. Pelikentällä Parttimaa näyttää tunteensa avoimesti. Parttimaan tuuletukset ovat jo pienimuotoinen käsite.
"On turha pelata, jos tunnetta ei ole", Parttimaa sanoo.
Toisinaan Parttimaan tunnelataus lyö yli. Vielä takavuosina mies oli todellinen tuomarien kauhu. Keltaiset kortit viuhuivat, ja kertaalleen kausi jopa alkoi katsomon puolella pelikiellon takia.
"Aika paljon olen pahimmista vuosista rauhoittunut", Parttimaa huomauttaa.
"Golf on ollut minulle hyvä harrastus. Välillä mailat ovat lentäneet, mutta kentällä on pakko ottaa rauhallisesti, ettei pilaa muiden peliä."
Parttimaata on vuosien varrella nimitetty pomppuspesialistiksi ja pomppukoneeksi. Pelaaja ei ole määritelmistä pahoillaan, vaikka toisinaan Parttimaan tekemiset arvotetaan liian yksipuolisesti sisäpelaamisen perusteella.
"Pomppulyönti on vahvuuteni. En minä näpyä edes osaa", Parttimaa velmuilee.
Parttimaa on pelannut pääsarjassa pienen ikuisuuden. Savotta alkoi vuonna 1996 eikä loppua näy.
Mikä lajissa kiehtoo?
"Pelaaminen ja voittaminen on vain niin mukavaa. Eikä voittoja ole niin paljon tullut, että olisi päässyt kyllästymään", Parttimaa naurahtaa.
Vielä voittojakin suurempia asia on laajaksi kasvanut ystäväpiiri. Se kattaa koko pesäpalloilevan Suomen.