Päätös Sodankylän Kevitsan kaivoksen avaamisesta oli pitkään odotettu uutinen. Suomalainen kaivosala on taas voimissaan. Pääosa voitoista tosin lähtee maasta ulos.
Suomalaisen kaivosteollisuuden alamäen pohja koettiin viime vuosikymmenen puolivälissä. Sen jälkeen alkoi uusi nousu, jonka päättymisestä ei ole mitään merkkejä. Vaikka uusista kaivoksista ei tulisikaan maahan uutta Nokiaa niin suomalaisen hyvinvoinnin tarpeellinen lisäpönkkä kuitenkin.
Nousun näkyvimpinä todisteina tänä vuonna on vietetty sekä Sotkamon Talvivaaran nikkelikaivoksen että Kittilän Suurikuusikon kultakaivoksen vihkiäisiä. Tämän viikon maanantain uutinen oli, että kanadalainen First Quantum Minerals on päättänyt aloittaa Sodankylän Kevitsassa kaupallisen kaivostuotannon. Ajankohta osuisi vuoteen 2012.
Kevitsan nikkeli-kuparikaivoksen on määrä antaa tuotantovaiheessa työtä 200 ihmiselle. Kun yhden kaivostyöpaikan arvioidaan luovan oheen kaksi muuta, uusien työpaikkojen määrä voi Sodankylän seudulla nousta jopa 600:aan. Ei aivan pieni määrä alueella, jossa uudet työpaikat ovat olleet kiven alla.
Kaikkiaan kaivokset voivat lähivuosina synnyttää Suomeen tuhansia työpaikkoja.
Kaivoksista puhuttaessa kannattaa tosin aina varautua yllätyskäänteisiin. Kevitsan kaivoksesta puhuttiin innostuneesti jo viime laman keskellä 1990-luvun alkuvuosina. Tuon jälkeen Suomi pääsi monen kasvuvuoden putkeen ilman Sodankylän kaivostakin ja ehti vajota jo seuraavaankin lamaan.
Nyt kaivoksen tuotannon alkaminen on joka tapauksessa lähempänä kuin kertaakaan ennen.
Kaivosalan näkymiin vaikuttavat louhittavien tuotteiden maailmanmarkkinahinnat, ja niitä heiluttaa maailmantalouden yleinen kehitys. Se on näkynyt meilläkin. Rahoituspulmat ja metallien hintojen lasku ovat lykänneet jo pitkälle edenneitä hankkeita.
Tämän hetken epävarmuudesta huolimatta on silti mahdollista, että Kevitsan ohella muutaman vuoden sisällä lähtevät kunnolla liikkeelle myös Pajala-Kolarin rautakaivos, Ilomantsin Pampalon ja Raahen Laivakankaan kultakaivokset ja jopa Soklin apatiitin louhinta. Näistä Savukosken Sokli lienee ajallisesti kauimpana.
Jopa aarteeksi on puolestaan luonnehdittu Ullavan litium-esiintymää, joka voi tehdä Suomesta Euroopan suurimman akkulitiumin tuottajan.
Vastikään valmistunut Fennoskandian malmialuekartta lupaa jatkoa hyville uutisille. Kartta osoittaa Suomesta 46 aluetta, joilla on runsaat malmivarat.
Kaivosten avaamisen mahdollisuuksia ovat takavuosiin verrattuna lisänneet toisaalta parantunut etsintätekniikka, toisaalta kohentuneet rikastusmenetelmät. Siksi tulevina vuosina kaivoskeskusteluihin voi odottaa jälleen uusien paikkakuntien nimiä.
Kaivosten perustamisella on aina vaikutuksensa ihmisiin ja luontoon. Tämä pitää viranomaislupia myönnettäessä ottaa tarkasti huomioon. Esimerkiksi Talvivaaran kohdalla on puhuttu hajurikkiongelmista, Kevitsan ja Soklin kohdalla porotaloudelle aiheutuvista hankaluuksista.
Haittavaikutukset pitää jokaisessa hankkeessa puristaa minimiin. Ympäristön edun huomioon ottaminen on osa yleisen edun vartiointia.
Harmittavin uuteen suomalaiseen kaivostoimintaan liittyvä erityispiirre on se, että Talvivaaraa lukuunottamatta suomalainen panos hankkeissa on ohut. Uudet kaivokset tuovat toki työpaikkoja, verotuloja ja heijastusvaikutuksina uusia yrityksiä, mutta voitot valuvat ulkomaille. Suomessakin niillä olisi käyttöä.