Kevään tulo hidastelee Pohjois-Suomessa, mutta lähiviikkoina jäät alkavat varmuudella heiketä nopeasti.
Jäänlukutaitoa voi opetella jäillä liikkuen. Ilmastonmuutos tekee siitä kuitenkin yhä vaikeampaa.
Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton toiminnanjohtaja Kristiina Heinonen tähdentää, että jääolot vaihtelevat suuresti esimerkiksi virtausten mukaan.
– Se, että jäillä liikkuu muitakin, ei välttämättä tarkoita, että kuka vain voi liikkua alueella turvallisesti. Jos ei tunne paikallisia vaaranpaikkoja, kannattaa pysyä rannalla.
Kevätjäähän muodostuu pystysuoria onkaloita, jotka tekevät jäästä haurasta. Aamulla kulkijan kestävä jää voi olla iltapäivällä hengenvaarallisen heikkoa.
– Kevätjäälle ei voida antaa kantavuuslukuja paksuuden mukaan. Puikkoontunut jää voi pettää kulkijan alla jopa 30 sentin vahvuisena.
Heinonen muistuttaa, että jäihin voi pudota niin kokenut jäillä liikkuja kuin satunnainen kulkija.
– Talvikalastajilla ja esimerkiksi retkiluistelijoilla on kuitenkin usein sellaiset asusteet ja turvavälineet, että he selviävät omin avuin, vaikka jää pettäisi. Naskalit ovat minimivaruste, mutta kuivapukua suositellaan. Vaihtovaatteet sisältävä, kelluttavaksi pakattu reppukin on hyvä apu.
Jäillä on sattunut tänä talvena paljon läheltä piti -tilanteita. Heinonen neuvoo, että jäihin vajoamisesta on aina syytä ilmoittaa hätäkeskukseen, vaikka avannosta pääsisikin pois omin avuin.
– Näin vältetään avannosta ja sitä ympäröivistä jäljistä johtuvat turhat hälytykset.
Heinosen mukaan näyttää siltä, että moottoriajoneuvoilla hurautellaan heikkoihin jäihin yhä useammin. Moottorikelkka, mönkijä tai jopa auto vie varomattoman hetkessä vahvalta jäältä pettävälle riitteelle.
Ympäri vuoden ahkerasti kalastava vaalalainen Tapani Leinonen sanoo, että esimerkiksi Oulujärven jäillä liikkuminen ilman paikallisten jääolojen tuntemusta on hengenvaarallista.
– Jäätä heikentäviä virtauksia on paitsi saarten välissä, jopa keskellä isoja selkävesiä esimerkiksi Säräisniemen ja Manamansalon välillä. Vaalankurkussa heikon jään alue ulottuu kauas järvelle.
Naskalit ja kättä pidempää
Veden virtauksen vuoksi heikon jään paikkoja ovat joet, järvien kapeikot, karikot, niemenkärjet, jokien ja purojen suistot sekä jyrkkien penkereiden vierustat.
Sillat, laiturit ja jäissä makaavat alukset sitovat lämpöä ja aiheuttavat virtauksia heikentäen jäätä.
Kaislikoissa jää on haurasta.
Jään kantokyky pitää aina mitata teräsjään mukaan. Teräsjää on kirkas, läpikuultava ja tasainen.
Yksin kulkevan ihmisen alla on oltava vähintään viisi senttiä teräsjäätä.
Moottorikelkalla ajettaessa teräsjäätä on oltava koko ajoreitin pituudella vähintään 15 senttimetriä.
Potkukelkkakin voi olla vaarallinen syys- ja kevätjäillä. Kelkan istuimeen voi sitoa poikittain muutaman metrin pituisen riu’un tai laudan.
Vaalean ja huokoisen kohvajään kantavuus on noin puolet teräsjään kantokyvystä.
Puikkoontunut kevätjää voi pettää 30-senttisenäkin.
Jäillä liikuttaessa on syytä pitää naskalit kaulassa. Kuivapuku ja kelluttava reppu tuovat hyvää turvaa.
Jos joudut auttamaan jäihin pudonnutta, ota avuksi köysi, riuku, oksa tai vaikka oma takki.
Lähesty pelastettavaa vahvan jään suunnasta, loppumatka ryömien.
Jos jää pettää allasi, huuda heti apua tai puhalla pilliin.
Pyri takaisin jäälle tulosuuntaasi.
Kohota itsesi uintipotkulla vaaka-asentoon ja ponnista jäälle naskaleita apuna käyttäen.
Jos et pääse ylös, pidä kiinni jään reunasta ja huuda edelleen apua.
Pelastusopiston tilastojen mukaan Oulu-Koillismaan alueella oli vuosina 2012–2016 yhteensä 112 vesipelastustehtävää.
Valtaosa tehtävistä oli kesäkuukausina, mutta jääaikaankin tehtäviä oli kymmeniä.