Manamansalon saaren ja mantereen yhdistävällä lossiväylällä talvi on mennyt hyvin. Paukkupakkastenkin kanssa on pärjätty: kulkijat ovat saanet kyydin jokaisena päivänä. Siltaa ei salmeen ole suunnitteilla, joten lossimiehille riittää vielä töitä Kainuun merellä.
Lossinhoitaja Pekka Valtanen tietää 12 vuoden kokemuksella, millainen sää on vaikein. Kun oikein tuimasti tuiskuttaa, lunta lappaa äkkiä kapean jäärännin niin täyteen ja tiukkaan, että 60-tonninen aluskin on vaikeuksissa.
"Syysmyrskyillä kyllä keinuttaa joskus aika lailla, mutta silloinkaan rannalle ei tarvitse jättää kuin korkeimmat linja-autot. Etteivät kaatuisi", Valtanen selittää.
Kevään merkit ovat Alassalmessa jo selvästi näkyvissä. Aurinko paahtaa jäätä niin, että ylävirran puolelta alkaa lohkeilla lauttoja uoman tukkeeksi.
Silloin sovitellaan ja kierrellään. Kojelautaan kiinnitetty lappu muistuttaa, ettei alusta passaa särkeä jäissä surutta rymistellen.
"Talvella vaijeri ei rajoita liikkeitä, mutta kesällä olemme sinkissä kiinni. Muuten kun ei saa yhdellä miehellä alusta kuljettaa", Valtanen kertoo.
Vuoden ensimmäinen piikki kuljetettavien määrissä osui tuttuun tapaan hiihtolomille. Nyt on keskellä viikkoa hiljaista, kaikkia tasa- ja puolitunnein aikataulutettuja vuoroja ei tarvitse ajaa ollenkaan. Viikonloppuna mökkiläiset ovat jo ahkerasti liikkeellä ja kesällä joskus jonotetaankin.
"14 henkilöautoa mahtuu kerralla kyytiin. Joskus saaripäivien aikaan ruuhkaa puretaan tauotta, eikä odotusaika taida koskaan yli tunnin venyä. Ja kyllä ihmisiltä kärsivällisyyttä löytyy. Lossi on monelle perheelle yksi matkakohde, sen verran harvinaista kyytiä tämä jo on", Valtanen muistuttaa.
Saaren parillasadalla asukkaalla ei ole lossille etuajo-oikeutta. Joku saattaa kesän ruuhkissa huokailla hiljaa, mutta kymmenien tuhansien saarella vierailevien turistien merkitys ymmärretään.
Ilman heitä saattaisi koko lossihupi loppua. Manamansaloon kun pääsee saaren toiselta rannalta myös siltaa pitkin.