Kakarana käytiin keväisin mulimassa. Ihan tarkoituksella, ja salakavalasti jopa mulahtamista toivoen.
Mulimiseen otollisia paikkoja ovat ojat, lammet ja muut talven aikana lumesta täyttyneet syvänteet. Kun kevätaurinko sulattaa lumen vedeksi, ja yöpakkanen jäädyttää pinnan kutkuttavan ritisevän ratisevaksi jääkanneksi, ei jännitystä janoava piltti malta olla menemättä kokeilemaan jään kestävyyttä.
Mulahtamista ei tarvinnut kakarana hävetä. Voi sitä tunnetta, kun ohueksi tiedetty jää lopultakin petti alta ja kumisaappaan varsi hörppäsi kylmän veden sisäänsä. Se oli ylpeilyn aihe, välillä melkein sankariteolta tuntuva suoritus. Ehkä juuri siksi entiset kakarat, nykyiset vastuulliset aikuiset, muistelevat mulimiskokemuksiaan kaiholla.
"Mulimisesta tulee mieleen lapsuus ja kevät", sanoo jo 1960-luvulla mulinut raahelainen myyntimies.
"Muliminen, mikä ihana vanha sana. Miten tuleekaan mieleen rakas poikani noin 30 vuoden takaa. Ei sellaista ojanpoikasta ollut, missä hän ei keväisin serkkupojan kanssa mulinut. Oi niitä aikoja, joskin totuuden nimissä on sanottava, että silloin ei aina naurattanut", haikailee lastentarhanopettaja.
Terminä mulahtaminen ei kaikille avaudu. Raahessa on mulahdeltu ja mulittu jo vuosikymmeniä. Jossain muualla keväisille kuravesileikeille on ihan eri nimitykset.
Rovaniemellä se on lumpsimista. Tai oli kuulemma ainakin 1970-luvulla.
"Lumpsiminen herättää mukavia, kylmiä ja vaarallisia muistoja. Parasta - tai kauheinta - oli se kun jää petti alta ja huomasi olevansa kainaloita myöten kuraisessa ja likaisessa nelostien ojassa, ja samalla ohi sattui ajamaan aura-auto, joka heitti sohjot niskaan. Kevät oli oikeasti märkää, mutta mukavaa aikaa", parhaan mulimisikänsä jo ohittanut rovaniemeläinen muistelee.
Tyrnävällä lapsuutensa elänyt nuori nainen muistaa puolestaan harrastaneensa umplimista tai umplahtamista. Mutta olipa termi mikä hyvänsä, niin varsin herkästi nykyiset aikuiset heltyvät muistelemaan keväisiä leikkejä haikea kaipaus katseessaan.
"Muistan tunteen, kun kumisaappaan varresta meni vesi sisään ja housun lahje ja sukat kastuivat", sanoo yksi äiti, ja toinen jatkaa:
"Nyt huomaan kuinka tylsä äiti olen. Kiellän aina omia lapsia hyppimästä rapakoissa, ja kuitenkin muistan kuinka mukavaa se oli."
Vaan mulivat ne muutkin kuin leikki-ikäiset. Jostain kumman syystä esimerkiksi poliitikot näyttävät villiintyvät mulahtelemaan omiin ojiinsa juuri keväisin.
Vuoden päivät sitten Ilkka Kanerva oli nivusiaan myöten tekstiviestiojassa. Silloinen ministeri kokeili kepillä jäätä paikassa, jossa mulahtaminen venyi niin pitkäksi mulimiseksi, että kuraveden täyttämät painavat saappaat juuttuivat lopullisesti pohjaliejuun.
Tämän kevään ensimmäiset kunnon auringonsäteet saivat vuorostaan pääministeri Matti Vanhasen mulahtamaan samaiseen tekstiviestiojaan. Kuin kokenut mulahtaja ponnisti Vanhanen kuitenkin Kanervaa ketterämmin ylös jäätävästä sohjosta ja taisi selvitä kevätleikistä pelkästään nilkkansa kastelemalla.
Otollinen mulimiskausi alkaa kohta puoliin olla tältä keväältä ohi. Vaan jos oikein ripeänä on, niin ainakin yksi poliitikko kyllä vielä hyvinkin ehtii kokeilemaan onneaan ohuen jään kuravesileikissä.
timo.myllykoski@kaleva.fi