Lahdessa teloitettiin keväällä 1918 punaisia naisia merkittävästi aiemmin luultua enemmän. Tuoreen selvityksen mukaan heitä oli vähintään 170, mutta luku saattaa olla jopa parisataa. Nuorimmat ammutut olivat vain 14-vuotiaita tyttöjä.
Tiedot käyvät ilmi tietokirjailija, matematiikan maisteri Tauno Tukkisen uudesta julkaisusta Naiskapinallisten teloitukset Lahdessa 1918.
Yleensä teloitettuja naiskapinallisia on arveltu olleen hieman yli sata. Suomen sotasurmat -projekti löysi tarkat henkilötiedot 67 teloitetusta punaisesta naisesta. Lahdessa ammuttujen naisten keski-ikä oli 20 vuotta. Itse asiassa kaikki teloitetut eivät suinkaan olleet iältään naisia, sillä Tukkinen löysi surmattujen joukosta kolmekymmentä 17-vuotiasta ja 25 vieläkin nuorempaa tyttöä. Nuorimmat olivat vain 14- ja 15-vuotiaita.
Lahdessa teloitettujen naisten joukossa oli myös äitejä, joilta jäi pieniä lapsia.
Lähes kaikki naisten teloitukset osuivat toukokuun kahdelle ensimmäiselle viikolle, eli ne pantiin toimeen pian sen jälkeen, kun saksalaiset olivat vallanneet Lahden eversti Otto von Brandensteinin johdolla huhtikuun lopulla.
"Lahdessa naisia eivät kuitenkaan teloittaneet saksalaiset, vaan suomalaiset", Tukkinen toteaa kirjassaan.
Kaatuneiksi ilmoitettuja onkin teloitettu
Teloituksia tutkinut Tauno Tukkinen ei ole löytänyt näyttöä siitä, että ammutut naiset olisivat syyllistyneet muuhun rikokseen kuin siihen, että tarttuivat aseisiin.
"Suojeluskuntien edustajat antoivat, lähettivät tai toivat Lahteen naisista tylyjä lausuntoja, mutta he eivät naisia teloittaneet. Paikalla piti olla ulkopuolinen joukko, jonka johtaja näytti esimerkkiä tai antoi teloituskäskyn", Tukkinen huomauttaa.
Toukokuussa 1918 Lahden vankileirin vartioinnista vastasi majuri Hans Kalm joukkoineen. Hänellä oli Tukkisen mukaan siten päävastuu punaisten naisten kohtaloista. Teloituksista mahdollisesti kertoneet asiakirjat ilmeisesti hävitettiin, minkä takia tapausten tutkinta on ollut vaikeaa. Lisäksi teloitettujen kohtalosta ei useinkaan ole mitään tietoja kirkonkirjoissa, ja jos näitä on, niiden etsintä on työlästä. Tauno Tukkisen työmenetelmänä on vertailla eri lähteitä keskenään.
Hän osoittaa esimerkiksi, kuinka eräät kirkonkirjoissa kaatuneiksi merkityt naiset itse asiassa vangittiin ja teloitettiin Lahdessa. Esimerkiksi loimaalaisen Lydia Tuomisen kerrottiin kaatuneen huhtikuussa 1918. Todellisuudessa tämä 23-vuotias sanitäärinä (sairaanhoitajana) toiminut nainen vangittiin 1. toukokuuta Hollolan Vesalassa ja ammuttiin samassa kuussa Lahdessa.
Isä haki tyttärensä kellonperät
Tutkimustensa aikana Tukkinen löysi lähes kaikista teloitetuista naisista vangitsemiseen liittyvän kortin. Siinä kerrotaan muun muassa vangitsemispaikka ja -aika, asema punakaartissa (vaikkapa kiväärisotilas, sairaanhoitaja), pidätetyn asuinpaikka 1918 ja vangilta takavarikoidut esineet.
Tukkinen kertoo 19-vuotiaasta alastarolaisesta Hilja Nurmisesta, joka vangittiin naispataljoonaan kuuluvana 1. toukokuuta Vesalassa. Virallista tietoa hänen teloituksestaan ei annettu.
Kuolleeksi julistamisen välipäätökseen liittyvästä pöytäkirjasta (23.7.1937) ilmenee, että Hilja Nurmisen isä kävi Lahdessa ja toi sieltä tyttärensä kukkaron ja kellonperät. Näiden lisäksi vangitsemisen jälkeen tyttäreltä oli takavarikoitu myös miesten puku.
Karjalohjalaiselta tietokirjailijalta Tauno Tukkiselta ilmestyi muutama kuukausi sitten teos "Helsingin punaisten taistelutappiot 1918" ja vuonna 2005 kirja "Naiskomppanian tuho. Turun punaisten henkilötappiot 1918".