alberto.claramunt@kaleva.fi
Kuntien eläkevakuutus alkaa kuittikohun keskellä etsiä itselleen uutta toimitusjohtajaa. Eläkeyhtiön toimitusjohtajan paljastuneet yhteydet, sinänsä lailliset sellaiset, merkittäviin vaalirahoittajiin nostaa nimitysprosessissa väkisinkin esiin vanhan kysymyksen siitä, voiko nimitystä tehdä poliittisin perustein.
Asiassa on varottava mustavalkoisuutta. Ei nyt nähty näytelmä todista sitä, että politiikkaa aiemmin harrastanut tai jopa ammatikseenkin tehnyt henkilö pitäisi kriminalisoida. Yhteiskunnallinen toiminta voi luoda pohjan menestyksekkäälle bisnesuralle. Esimerkkeinä toimivat vaikkapa Björn Wahlroos ja Peter Fagernäs.
Eri asia on sitten se, onko nykypoliitikoissa eläkeyhtiön toimitusjohtajan mitat täyttäviä henkilöitä. Vahvoja talouspolitiikan osaajia, sijoitusmarkkinoita seuraavia valtakunnan tason poliitikkoja on kovin vähän. Politiikkaan tullaan nykyään suoraan koulun penkiltä ilman sen suurempaa työkokemusta. Tästä joukosta on vaikeampi löytää eläkeyhtiölle sopivaa isäntää tai emäntää.
Jos Kevan hallinto pitää kiinni siitä, että talon ykköspaikkaan nimen omaan vaaditaan poliittista taustaa, niin silloin tällainen haku pitää laajentaa muihinkin puolueisiin kuin keskustaan. Valittakoon paras mahdollinen poliittinen henkilö. Tämä tosin hajottaisi koko kuntakentän paikkajaon, joka perustuu vaaleihin. Siksi toivomusta on mahdotonta toteuttaa.
Poliittista nimitystä puolustavilta tahoilta on kuulunut kuitenkin kovin kummallisia perusteluita. On pidetty ensiarvoisen tärkeänä sitä, että valittava henkilö tuntee kuntien toiminnan. Perustelua ei voi pureksimatta niellä.
Keva hallinnoi runsaan 20 miljardin euron eläkevaroja. Ei siis olisi pahitteeksi, jos toimitusjohtaja olisi selvillä sijoitusmarkkinoista. Kevassa on toki jo nyt omat sijoitusasiantuntijansa, mutta suuret linjaukset esitellään toimitusjohtajalle. Nostetaanko osakepainoa sijoitussalkussa 20:stä 30 prosenttiin vai pidetäänkö se ennallaan? Entä kuinka varat riittävät, kun eläköityminen kiihtyy? Luottaisin tässä kohtaa enemmän osakemarkkinat tuntevaan pankkiiriin tai vakuutusmatemaatikkoon kuin keskustan puoluekirjan omaavaan entiseen kunnanjohtajaan.
Kunta on palkanmaksaja siinä missä yksityinenkin yhtiö. Palkasta osa menee suoraan eläkeyhtiölle, joka yrittää pitää huolta siitä, että kertynyt raha löytää tuottoisan ja turvallisen sijoituskohteen, jotta eläkkeitä voidaan tulevaisuudessakin maksaa. Tämä on eläkeyhtiön ydintehtävä. Se on sitä niin yksityisen sektorin Varmalla, Ilmarisella ja kumppaneilla kuin kuntien omalla eläkeyhtiöllä Kevallakin. Tästä kulmasta katsottuna kunnallishallinnon tuntemus on sivuseikka.
Puolueet ovat perustelleet Kevan toimitusjohtajan poliittista valintaa silläkin, että kunnat omistavat eläkeyhtiön. Kuntien ylintä valtaa käyttävät puolestaan vaaleissa valitut valtuutetut. Näin ollen vaalituloksen pitää näkyä Kevassakin. Aivan järkevältä kuulostaa.
Kevalla on kuitenkin luottamuselimet, hallitus ja valtuuskunta, joihin valitaan jäsenet puoluekannan mukaan kunnallisvaalien tuloksen perusteella. Miksi puolueiden mandaattipaikat eivät voisi jäädä tähän; miksi politiikka on tuotava mukaan myös eläkeyhtiön operatiiviseen toimintaan?
Siinä pähkinää purtavaksi Järsön seminaariin.