Jalkapallomaajoukkueen valmennuksen monitoimiosaaja Jari-Pekka "Gene" Keurulainen on innoissaan. Lauantaina on edessä meneillään olevan EM-karsinnan kannalta jopa elintärkeäksikin yltävä peli, kun Olympiastadionille tulee kova Serbia, ja heti seuraavana keskiviikkona homma jatkuu Belgiaa vastaan. Keurulaisen mukaan kaikki on valmista hienoon suomalaisonnistumiseen.
-- Kova vääntö tulee, mutta olen luottavainen. Olemme jo päätyneet suomalaisessa jalkapallossa siihen, että oikeastaan ei löydy sellaista maata, jota emme kotona voisi voittaa. Kyllä kaikilla pelaajilla on selkeä näkemys siitä, että haluamme voittaa nämä pelit. Uskoa ja halua on enemmän ilmassa, sauma kisoihin on yhä olemassa ja huippumaat vastassa kotikentällä. Kaikki edellytykset hyvään suoritukseen, Keurulainen toteaa.
-- Kaksiosaiset ottelut ovat aika haastavia. Ensimmäinen ottelu suuntaa fiilistä seuraavaan, kun ei ole kuin muutama päivä aikaa välissä. Pettymys tai ilontunne on aika voimakas, ja sen kanavointi sitten oma juttunsa. Meille on kuitenkin eduksi se, että molemmat pelit pelataan kotona. Ei tarvitse matkustaa välissä.
Vastustajista pahempi on Serbia, joka on kuuden pelatun pelin jälkeen tasapisteissä Suomen ja Portugalin kanssa. Lohkon kärjessä viisi pistettä edellä on ottelun enemmän pelannut Puola. Pisteiden saaminen lauantaina on siis tärkeää kummallekin tasaisessa lohkossa.
-- Serbia on hyvä ja ennen kaikkea taitava porukka. Heillä on aika hyvä tilanne siinä mielessä, että ovat murrosvaiheessa, mutta ovat silti pelanneet aika hyvin. Nuoria pelaajia, jotka kaikki haluavat kaikki näyttää osaamistaan ja pelaavat mahdollisuuksista päästä kovempiin joukkueisiin, Keurulainen pohtii.
-- Heidän pelaajansa tulevat kovista ryhmistä. Jos verrataan Suomeen sitä, minkälaisissa joukkueissa pelaavat ja missä rooleissa, niin onhan se tasokas ryhmä. Mentaalitasolla ratkaistaan paljon lauantaina, he ovat tulisia ja käyvät joskus ylikierroksilla. Se on yksi ase meille, jos saamme Serbian hermostumaan ja pysytään itse kylmänä, niin meidän voitonmahdollisuutemme kasvavat moninkertaisiksi.
Bakun floppi jo taakse jäänyttä
Henkisellä puolella luulisi Suomellakin olevan hieman tekemistä, eikä pelkästään paineiden takia. Edellinen karsintaottelu maaliskuun lopulla Azerbaidzhanissa päättyi nolosti tappioon, ja esitys oli aikamoisen lähellä surkeaa. Keurulainen kuitenkin uskoo Bakun arpien jo umpeutuneen, eikä kahden kuukauden takainen katastrofi enää rassaa kentällä.
-- Pitkässä sarjassa vain käy näin suurimmalle osalle joukkueista. Epätasaisia suorituksia tulee, enkä näe siihen mitään erityistä syytä. Emme kuitenkaan missään nimessä pystyneet ollenkaan sille tasolle mille normaalisti, Keurulainen muistelee.
-- Jos ajatellaan jatkon kannalta, niin ehkä näin vain piti käydä. Ymmärretään, ettei tämä mene niin helposti, ja tulee lisäpotkua, hän jatkaa.
Litmanen ei nyt auta
Kapealla materiaalilla sinnittelevä Suomi on aina saanut taistella loukkaantumisten ja pelituntuman puutteen kanssa, eikä tilanne ole nytkään optimaalinen. Pahiten runkomiehistä on ulapalla, jälleen kerran, kapteeni Jari Litmanen. Maajoukkueen fyysisestä valmennuksesta vastaava Keurulainen saa tehdä pelien alla jälleen töitä Litmasen kanssa, mutta lähtökohdat eivät ole hyvät.
-- Jos joudun ennustamaan, niin näissä peleissä Litmasen urheilullinen panos tulee olemaan vähäisempi kuin aiemmissa. Mitä se minuuteissa tarkoittaa, on mahdoton ennustaa. Kovasti Jari tekee töitä, hän haluaa olla kunnossa, mutta yksinkertaisesti tilanne on se, että aika loppuu vähän kesken, Keurulainen harmittelee viimeksi selkävaivan selättämän konkarin tilannetta.
Muuten terveystilanne on Keurulaisen mukaan harvinaisen hyvä.
-- Pikkukolhuja, mutta ei sellaista mikä estäisi pelaamista. Ainahan joku tai jotkut ovat poissa, en muista että olisimme koskaan ihan parhaalla päästy pelaamaan. Se kuuluu jalkapalloon, mutta Suomella se näkyy selvemmin koska avainpelaajia on niin vähän.