"Ärsyttää, kun lähdin fanfaarit soiden ja lippuja liehutellen ja sitten tuotiinkin vakavaa tyttöä takaisin maitojunalla", Teija Parkkinen kertoo Grönlannin läpihiihtomatkan ennenaikaisesta paluustaan.
Parkkisen oli tarkoitus hiihtää viiden muun retkikuntalaisen kanssa Grönlannin läpi, mutta Parkkisen matkan katkaisi sairastuminen keuhkokuumeeseen.
44-vuotias Parkkinen lennätettiin helikopterilla pois muiden jäädessä jäätikölle.
Heti helikopteriin noustessa tunteet purkautuivat ja kotiin palaminen itketti. Sisukkaalle luonteelle oli vaikea myöntää matkan keskeytyminen. Parkkisella oli jo tuolloin suunnitelmat paluusta takaisin jäätikölle.
"Ajattelin, että tämä on vain ohimenevä infektio. Tiesin amerikkalaisen hylätyn tutka-aseman, mihin voisin mennä muutaman päivän lepäilyn jälkeen", Parkkinen muistelee.
Takaisin ei kuitenkaan ollut menemistä keuhkokuumeen vuoksi. Viikon hiihtotaipaleen jälkeen kotiin palannut oululainen kirurgi tunsi olon tyhjäksi ja lamaantuneeksi.
"Mietin vain asioita. Elämää, terveyttä ja sitä, että hetki sitten olin vielä siellä. Vaikka varmasti kaikilla kovan suorituksen tehneillä on aina pieni masennus jälkeenpäin", Parkkinen toteaa.
Sairastelu alkoi heti reissun ensimmäisinä päivinä yskänä, hengenahdistuksena, väsymyksenä ja olo oli muutenkin outo.
"Missään vaiheessa ei tullut sellaista, että tämä on kivaa. Ajattelin, että ongelmat ovat jotenkin psyykkisiä", Parkkinen kuvailee.
Parkkinen muistaa, että oloa oli vaativissa olosuhteissa hankala arvioida. Hälytyskellot soivat, kun Parkkinen hikoili makuupussissa, vaikka ulkona oli pahimmillaan 36 astetta pakkasta. Myös sauvojen piteleminen tuntui raskaalta.
Hän söi antibiootteja ja vaikean yskän vuoksi pidettiin kokous. Vakuutusyhtiö kielsi tekemästä mitään."Siinä vaiheessa vasta tajusin, että no en tietenkään voi tehdä mitään".
650 kilometrin kokonaismatkasta Parkkinen teki vain kuudesosan eli noin 100 kilometriä. Silti sitkeä nainen ehti ammentaa elämäänsä paljon.
"Parasta on se, että olen nyt kunnossa. Mulla on työ, ihania ihmisiä ympärillä ja olen terve", Parkkinen kertoo.
Elämänjanoinen Parkkinen tutustui reissulla eskimoihin ja lentäjiin.
Porojen lisäksi muita eläimiä reissulla ei näkynyt.
Kuivassa ja kylmässä ilmastossa suuremmilta pakkasenpuremilta hän välttyi, vaikka nenänpää jäätyikin.
Takapakista huolimatta, Parkkinen aikoo ensi vuonna Grönlantiin uudestaan. Myös muutaman päivän hiihtoretki Kilpisjärvellä on pyörinyt mielessä. "Nyt kaipaan kovasti fyysistä tekemistä", Parkkinen toteaa.
Ennen sitä Parkkinen palaa maanantaina töihin Kemin sairaalaan.