Keuhkoklamydiainfektion tutkimukseen on kehitetty uusi menetelmä, jota voidaan soveltaa potilasaineistojen tutkimiseen.
Keuhkoklamydian diagnostiikkaa on selvittänyt väitöskirjassaan Terttu Tiirola, joka tutki akuutin keuhkoklamydiainfektion vaikutusta hiiren ja ihmisen rasva-aineenvaihduntaan.
"Aikaisemmin keuhkoklamydia on osoitettu mittaamalla keuhkoklamydiavasta-aineita, mutta nyt saimme osoitettua keuhkoklamydian antigeenin seerumista", kertoo Oulussa väitellyt Tiirola.
Tutkimuksessa verrattiin sydäninfarktipotilaiden ja samanikäisten verenluovuttajien seerumeita keskenään. Vertailussa potilaiden seerumeista löydettiin klamydian lipopolysakkaridia (LPS) merkittävästi enemmän kuin verenluovuttajilta. Lisäksi havaittiin, että LPS-tasot ovat yhtenevät seerumin tulehdustekijän CRP:n tasojen kanssa.
"Tulosta voidaan mahdollisesti hyödyntää sepelvaltimotaudin antibioottihoidon seurannassa", Tiirola selvittää.
Keuhkoklamydia on yleinen hengitystieinfektioiden aiheuttaja, joka jo 1980-luvulla yhdistettiin yhdeksi sydän- ja vesisuonitautien riskitekijöistä. Tätä kytköstä olivat selvittämässä niin ikään oululaiset tutkijat.
Suurimmalla osalla suomalaisista on keuhkoklamydiavasta-aineita osoituksena sairastetuista infektioista. Ensimmäisen kerran keuhkoklamydia saadaan jo kouluiässä, ja infektiot yleistyvät iän myötä. Keuhkoklamydia tarttuu pisaratartuntana hengityksen välityksellä.
"Lievää infektiota voi olla vaikea havaita, eikä tarvitsekaan, koska se menee yleensä ohi itsestään ilman antibioottihoitoa", Tiirola kuvailee.
Keuhkoklamydian oireita ovat tavalliset hengitystieinfektion oireet.
Keuhkoklamydia voi aiheuttaa korva-, kurkunpää- ja poskiontelotulehdusta, vakavimmillaan kuolemaan johtavan keuhkokuumeen.
Keuhkoklamydialla on taipumus jäädä piileväksi elimistöön. Krooninen keuhkoklamydia onkin yhdistetty astman, kroonisen keuhkoputkentulehduksen ja keuhkosyövän syntymiseen.
Yli-Iistä kotoisin oleva Terttu Tiirola on opiskellut Oulun yliopistossa. Hän väitteli tohtoriksi Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan mikrobiologian laitokselta.
"Vaikka koti on nyt Tuusulassa, halusin väitellä nimenomaan kotiyliopistossani Oulussa. Lisäksi Oulussa on se keuhkoklamydiatutkijoiden ydinryhmä, jonka kanssa olen tutkimustani tehnyt", yhdeksän lapsen äiti kertoo.
Väitöskirjan profiili tarkentui tutkimustyön aikana.
"Tutkija elää onnistumisista, vaikka takaiskut kuuluvat myös asiaan", Tiirola kuvailee prosessia.
Väitöstutkimuksen tekeminen vei aikaa seitsemän ja puoli vuotta. Tuona aikana syntyivät myös Tiirolan neljä nuorinta lasta, joten jaksoon ajoittui myös pätkiä äitiyslomaa.
"Välillä kävin ulkomailla kokouksissa vauva kainalossa," Tiirola kertoo venymistä vaatineista käytännön järjestelyistä.
Tulevaisuudessa Terttu Tiirola uskoo työskentelevänsä tutkijana. Työkaverit kuitenkin vaihtuvat, sillä väitöstyön aikainen tutkijaryhmä hajaantuu.