Erkki Tuomioja ilmoittautui ensimmäisenä ehdolle SDP:n
puheenjohtajaksi ja vaati samalla neuvoa-antavaa jäsenäänestystä. Jäsenäänestys laajentaa puoluedemokratiaa, mutta ajankohta sellaisen vaatimiseen on huono SDP:ssä. Syy siihen on liian ilmeinen.
Jäsenäänestykset yleistyvät vastaisuudessa kaikkien puolueiden toiminnassa. Niiden avulla kun uskotaan voitavan lisätä passiivisen kenttäväen mielenkiintoa ja osallistumista puolueen toimintaan.
Neuvoa-antavan jäsenäänestyksen käyttö ei ole kuitenkaan ollut kovin yleistä puolueissa. Sitä ei edes tunneta esimerkiksi SDP:n säännöissä. Demarijohtajan valitsee 350-henkinen puoluekokous, joka asettuu etukäteisarvioiden mukaan ensi kesänä tukemaan nykyistä puheenjohtajaa Eero Heinäluomaa, jos ja kun hän asettuu uudelleen ehdolle.
Sen takia oli hyvin loogista, että puheenjohtajaksi jälleen kerran pyrkivä kansanedustaja Erkki Tuomioja vaati lauantaina ensi töikseen neuvoa-antavaa jäsenäänestystä ennen kesän puoluekokousta. Tuomioja tarjoili jopa ajatusta jäsenäänestyksistä piirikokouksissa. Tämä kertoo siitä, että hän uskoo olevansa kentällä Heinäluomaa suositumpi.
Vaatimus on Tuomiojalta taktisesti järkevä veto, mutta siihen sisältyy samalla suuri heikkous. Hän propagoi neuvoa-antavaa jäsenäänestystä, koska se voi olla hänen ainoa mahdollisuutensa nousta puheenjohtajaksi. Tuomiojalla on siis ketunhäntä kainalossa. Jäsendemokratian laajennus juuri nyt kiinnostaa häntä hyvin henkilökohtaisista syistä.
Heinäluoma ei ole tähän mennessä lämmennyt jäsenäänestykselle - aivan yhtä itsekkäistä syistä. Puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta taas ehti jo torjua ajatuksen. Nykyisen puoluejohdon on hyvä pitää kiinni kannastaan sillä perusteella, etteivät SDP:n säännöt tunne jäsenäänestystä.
Jäsenäänestystä ei ole edes valmisteltu SDP:n puoluetoimistossa, mutta se ei kuitenkaan ole lopullinen totuus asiassa. Pikemminkin näyttää siltä, että SDP:ssä alkaa nyt taistelu neuvoa-antavan jäsenäänestyksen käyttöönotosta ennen kesän puoluekokousta.
SDP:llä on ikäviä kokemuksia esivaalista vuodelta 1993, joten ei ole itsestään selvää, että puhe jäsendemokratian laajennuksesta puree kenttään. Puolueen historian merkittäviin johtajiin kuuluvasta Kalevi Sorsasta ei tullut SDP:n presidenttiehdokasta, kun puoluetoiminnassa täysin kokematon YK:n apulaispääsihteeri Martti Ahtisaari pyyhkäisi esivaalissa hänen ohitseen.
Myös muiden puolueiden aktiivit kävivät ujostelematta äänestämässä Ahtisaarta torjuakseen Sorsan. Tuloksen katkeroittamia demareita ei lohduttanut edes se, että Ahtisaaresta tuli kuin tulikin presidentti, eikä se, että jäsenäänestys oli puolueen sääntöjen mukainen presidenttiehdokkaan valinnassa.
Jäsenäänestysten käyttöä puheenjohtajavaalin tukena voi suositella SDP:lle ja muille puolueille, mutta on kohtuullista, että SDP:n sääntöjä muutetaan ensin puoluekokouksessa ja neuvoa-antava jäsenäänestys otetaan käyttöön vasta sen jälkeen. Jos jäsenäänestys järjestetään taktisen laskelmoinnin takia nyt, sen tuloksella ei ole suurta arvoa. Jäsenäänestykset laajentavat puoluedemokratiaa vain, jos niistä ja niiden toimeenpanosta on olemassa selkeät pelisäännöt.
SDP:ssä on kieltämättä kovia paineita vaihtaa puheenjohtaja, mutta demareiden 50 000 jäsenen joukosta on vaikea löytää uusia hyviä ehdokkaita. Tuomioja ei ole mikään tulevaisuuden lupaus. Tilanne SDP:ssä on karu.