Kirjailija Katja Ketun lettien päässä killuvat intiaanipampulat. Päivä on alkanut harvinaisen virkeästi lenkillä ja aamu-uinnilla, sillä Kettu on yhä aikaerosta sekaisin. Hän on juuri palannut Pohjois-Amerikasta haastattelemasta fintiaaneja, suomalaisten siirtolaisten ja intiaanien jälkeläisiä.
Kettua kiinnostavat nyt vähemmistöt, joiden oma ääni uhkaa kadota valtakulttuurin puristuksesta. Sellaisesta vähemmistöstä kertoo myös tiistaina julkaistava romaani Yöperhonen. Kirjassa suomalainen Verna lähtee etsimään juuriaan suomensukuisesta marilaisyhteisöstä. Samalla kerrotaan Irga-nimisen suomalaistytön kamppailusta Stalinin hallitsemassa 1930-luvun Neuvostoliitossa.
Yöperhonen jatkaa osin Kätilöstä tutuilla teemoilla. Sota-ajan yltiömäisen vahvat naiset kestävät jälleen vankileireillä sortoa ja väkivaltaa ja uskaltavat kaiken jälkeen vielä rakastua. Ketusta Yöperhonen on kuitenkin aivan toisenlainen kuin Kätilö.
– Yöperhosessa on tärkeää myös nykypäivä, oman menneisyyden ja perheen etsiminen. Verna etsii isäänsä ja löytää tämän kuolleena, isä on puolestaan lähtenyt aikanaan etsimään äitiään. Vernassa näkyy hänen juurettomuutensa, Kettu kertoo.
Marikansan tapoja ja uskomuksia kuvaava kirja on vaatinut paljon taustatyötä. Myös kahteen aikatasoon sijoittuva rakenne on kunnianhimoinen.
– Aloitin Yöperhosen kirjoittamisen jo ennen Kätilöä, mutten silloin uskonut, että rahkeet riittäisivät siihen.
Kätilö-elokuvassa uusi loppu
Oli aika, jolloin Ketun kirjan ilmestymistä seurasi vain pari väsähtänyttä kritiikkiä, mutta se aika on mennyttä. Nyt Ketun puhelin soi tiheään ja päivä on varattu haastatteluja täyteen. Toimittajien kiinnostusta lisää se, että Antti Jokisen ohjaama Kätilö-elokuva nähdään ennakkonäytöksessä tiistaina.
Ketun kirjoissa lihaa revitään ja raastetaan, mutta toisaalta myös nautinnon parahduksia purraan porontaljaan. Jokinen ei kaihtanut väkivaltakuvauksia Sofi Oksasen Puhdistusta filmatessaan, mutta nyt väkivaltaa ei Ketun mukaan elokuvassa juuri nähdä.
– Olin ilahtunut ja otettu siitä, että naisten piinaaminen jätettiin elokuvassa ulkopuolelle. Sen sijaan naisen seksuaalisuus ja nautinto esitetään tavalla, jonka tosi harva miesohjaaja tekee, Kettu kertoo.
Elokuva seurailee kirjan tarinaa, mutta esimerkiksi loppu on muutettu. Myös Ketun lempikohtaus elokuvassa on kirjan ulkopuolelta. Siinä Johannes ja Villisilmä leikkivät vuonolla peileillä ja lähettelevät toisilleen peilin kautta valonsäteitä.
Tulossa satukirja
Fintiaanien tutkiminen ja romaanin kirjoitustyö ovat vieneet Kettua maailmalle. Yöperhosta on kirjoitettu esimerkiksi Skotlannissa ja Saksassa. Kettu kokee oman sisäisen äänensä vahvistuvan ulkomailla.
Fintiaaneista on ilmestymässä keväällä tietokirja WSOY:ltä ja myöhemmin dokumentti. Kettu on tehnyt projektia yhdessä valokuvaaja Meeri Koutaniemen ja Ylen toimittaja Maria Seppäsen kanssa.
Ensi vuonna Kettu on suunnitellut kirjoittavansa satukirjan.
– Haluan välillä hassutella. Tarinoita tulee toisinaan mieleen, mutta ne ovat jääneet muiden asioiden jalkoihin.
Projektien keskellä kirjailija pyrkii siihen, ettei pakottaisi aikatauluaan liian tiukaksi.
– Merelle tuijotteluun pitää jättää aikaa. Jos koko ajan vain ammentaa, alkaa lähteen pohja pian näkyä.