Jänisten polku juovattaa syvälle kuusikkoon. Lähden seuraamaan niitä 2,5-metrisillä metsäsuksillani, sillä täällä ei ole tungosta kuten useilla laduilla näin kevättalvella.
Polku kiemurtelee lumisten puiden lomassa kadoten välillä kuusien alimpien havujen alle. Voi helposti kuvitella, että koko eläin saattaisi tuonne piiloutua, eikä sitä sieltä huomaisi. Paksuun hankeen on muodostunut syvä ura; ilmeisen kovassa käytössä on tämä valtatie.
Tuulenvire heilauttaa puunlatvaa, ja aurinko kultaa alas varisevan lumen. Metsässä näyttää satavan kultahippuja. Tiaisten sekaparvi pyrähtelee latvuksissa. Ei lintuja näe kuin vilaukselta, mutta äänistä voi erottaa useampiakin hömö- ja töyhtötiaisia.
Pyrähtääpä yksi töyhtötintti uteliaana alemmaskin harvinaista kulkijaa ihmettelemään.
Suositut lomakohteet tuppautuvat nyt täyteen innokkaita hiihtäjiä, mäenlaskijoita ja muuten vain kauniista säästä nautiskelijoita.
Täällä ei liiku ketään, rauhassa saa kahvinsa keitellä. Umpihangessa, koneella tampattujen reittien ulkopuolella voi nähdä asioita, joihin ei latujen vauhtihirmuilla ole mitään mahdollisuuksia.
Kovien pakkasten selkä tuntuu taittuneen ja aurinko lämmittää jo mukavasti kulkijaa. Kirkas päivä ja hohtavat hanget häikäisevät, mutta kuusikossa jatkuu valon ja varjon leikki.
Eläinten jäljet hangella kertovat metsän elämästä. Tiaisia saattaa tulla vastaan, sekä kuusen oksilla rapisteleva orava.
Paksuun hankeen tarvitaan henkilöstä ja mukana kulkevasta tavarasta riippuen noin 2,5 metriä pitkät metsäsukset, tai vastaavasti reilun kokoiset lumikengät. Sauvat kannattaa valita tarpeeksi suurella sommalla, jotta niistä olisi hangessakin hyötyä.
Varsinkin lumikengät saattavat kaupan hyllyllä näyttää julman suurilta, mutta ulkona, metrisessä hangessa ne voivat olla aika onnettomat rimpulat. Sama pätee toki myös suksiin, niissäkin on harvoin liikaa pituutta.
Ladulla hiihdettäessä voi meno olla aika vauhdikasta. Sopivilla voiteilla saa loistavasti toimivat sukset, joilla on nautinto hiihtää. Hangessa sen sijaan ei mitata matkaa eikä siihen käytettyä aikaa. Fluorivoiteilla ja puutereilla voi viskata vesilintua, jos sellaisen näin talvisaikaan sattuu jostain löytämään.
Metsäsukset pitopohjalla ovat hyvä kompromissi pidon ja luiston suhteen. Umpihangessahan näillä ominaisuuksilla ei juuri mitään tee, koska upottavassa lumessa hiihtokin muistuttaa enimmäkseen kävelyä.
Kestohangella tai vähälumisella järven jäällä luisto- ja pito-ominaisuudet taas korostuvat.
Tällöin voideltavilla suksilla pääsee parempaan tulokseen ja aivan tavallisilla latusuksillakin voi pärjätä. Myös hieman pienemmät lumikengät ovat omiaan tuomaan lisää kantavuutta, jos lunta on vähän tai hanki ei upota.
Huomaan ketun jättämän jälkien helminauhan, joka johdattaa järven jäälle. Käännän sukseni ketun osoittamaan suuntaan, ja huomaan pian, että metsässä oli suojaista; siellä ei tuulenvire tuntunut.
Toisin ovat asiat täällä, missä pienikin viima saattaa tuntua vietävän kylmältä. Toisaalta aavalla ja aukealla jo hiukan keväinen auringonpaiste ja tuuli tuovat parhaan ahavan ulkoilijan kasvoille.
Hannu Mällinen