Lukijalta
Mielipide

Kettukannat Oulun seudulla liian alhaiset pitääkseen jyrsijäkannat kurissa

Kettu kuuluu tärkeänä osana Suomen luontoon. Kettu käyttää ravintonaan myyriä, hiiriä, rottia, rusakoita, jäniksiä ja lintuja. Ketulla on tärkeä rooli jyrsijäkantojen säätelijänä.

Oulun kaupungissa on ollut jo useamman vuoden ajan käynnissä vieraslajien, minkkien ja supikoirien, tehostettu loukkupyynti merenranta-alueilla (Oritkari–Letonniemi), samalla on tapettu ketut, jotka ovat erehtyneet loukkuihin.

Kettu kuuluu tärkeänä osana Suomen luontoon. Kettu käyttää ravintonaan myyriä, hiiriä, rottia, rusakoita, jäniksiä ja lintuja. Ketulla on tärkeä rooli jyrsijäkantojen säätelijänä. Nämä jyrsijät levittävät tunnetusti myyräkuumetta ja jänisruttoa.

Tuskin kukaan iloitsee, jos myyrät, hiiret ja rotat jylläävät kiinteistöissä, puutarhoissa aiheuttaen vahinkoja ja levittäen tauteja. Kettu edistää ihmisten hyvinvointia käyttämällä ravintonaan tauteja levittäviä jyrsijöitä.

Oulussa ja Pohjois-Pohjanmaalla on runsaasti näitä tautitapauksia runsaina myyrä- ja jänis-/rusakkovuosina. Kettukannat ovat Oulun seudulla liian alhaiset pitääkseen jyrsijäkannat kurissa (riistakolmiot.fi kettutiheys). Ketunmetsästys loukuilla, ajokoiralla pyynti ja haaskoilta pyynti verottaa liikaa Oulun seudun kettukantaa. Liian alhainen kettujen ja muiden jyrsijöitä ravintonaan käyttävien petojen määrä mahdollistaa sairastumisia jänisruttoon ja myyräkuumeeseen.

Nuorten kettujen kuolleisuus on muutoinkin suurta johtuen liikenteestä, metsästyksestä, luontaisista vihollisista, ankarista talvista ja taudeista.

Pääkaupunkiseudulla asustelee runsaammin kettuja pitämässä rottakantaa ja ongelmaksi muodostunutta villikanikantaa kurissa. Helsingissä ketulle annetaan mahdollisuus elää ihmisen rakentamassa ympäristössä ja toteuttaa luontaista tehtäväänsä. Miksi tämä ei voisi olla mahdollista myös Oulussa?

Mitä hyötyä on ketun tai muidenkaan pienpetojen tappamisesta, kun niitä ei käytetä edes ihmisravinnoksi ja eikä niiden turkitkaan ole niin arvokkaita, että niillä elannon saisi. Jääkö jäljelle vain tappamisen ilo, vai pönkitetäänkö heikkoa itsetuntoa?

"Helsingissä ketulle annetaan mahdollisuus elää ihmisen rakentamassa ympäristössä ja toteuttaa luontaista tehtäväänsä."

Tällä hetkellä loukkupyynnin osalta meno on kuin pukit olisivat kaalimaan vartijoina. Pienpetopyytäjien ei tarvitse esittää minkäänlaisia todisteita pyydetyistä ketuista, ei edes valokuvaa metatietoineen.

Oulun kaupungin edustajan on valvottava yhteistyökumppaniensa toimia, jotta kaikki toimet tehdään noudattaen lakeja ja sopimuksia. Toiminnan on oltava läpinäkyvää. Ei riitä, että tapetut ketut ovat ns. kapikettuja (ontuva selitys), kun ei todisteita siitä ole. Luontovalokuvauksen harrastajat eivät ole nähneet tai törmänneet kapikettuihin Oulussa.

Suosittelen lämpimästi pienpetopyytäjille aseiden vaihtamista kameraan, avartamaan tietämystä luonnon kiertokulusta ja nauttimaan luonnon tarjoamista upeista kohtaamisista petojen kanssa valokuvauksen parissa.

Sari Ollila

Oulu

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.