Suomi elää velaksi. Lisää velkaa tulee joka päivä. Nyt sitä on noin 18 000 euroa jokaista suomalaista kohti.
Velkaantumisesta on helppo syyttää edellisiä hallituksia, Kreikkaa, EU:ta, holtittomia pankkeja, USA:n talousromahdusta vuonna 2008, suomalaisen työvoiman kalleutta, työn pakenemista halpamaihin ja porhojen rahojen karkaamista veroparatiiseihin. Kansalaisia voisi syyttää yli varojen elämisestä, mutta sitähän me yksittäiset kansalaiset emme tietenkään tee. Emmehän?
Ja tuskin meidän hyvinvointiyhteiskuntamme on liian hyvinvoiva. Ei kai yhteiskunta tarjoa ihmisille liikaa ja liian hyviä palveluja? Näin voisi kuitenkin päätellä, kun katsoo pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelman leikkauslistaa, kauniimmin sanottuna ”talouden välttämättömiä sopeutustoimia”.
Muutama esimerkki. Leikkauslista lähtee liikkeelle subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisesta. Jos toinen vanhemmista hoitaa kotona toista lastaan tai odottaa työttömänä töitä, oikeus päivähoitoon tulee olemaan vain puolipäiväinen. Tämä ei rajaa ulos niin kutsuttua sosiaalista päivähoito-oikeutta: jos lapsi kasvatuksellisista syistä tarvitsee päivähoitoa, se on edelleen mahdollista.
Luulisin, että tämä uudistus noudattaa useimpien kansalaisten oikeustajua.
Keskiasteen koulutukseen suunnitellaan uudistuksia, joista löytyisi merkittävää säästöä. Uudistusten yhtenä kantavana rakenteena on tietotekniikan lisääntyvä ja parantuva käyttö. Jos uudistuksilla saadaan ammattiopetuksesta löysiä pois ja jos korjaukset parantavat oppimista ja työhön siirtymistä, lienee vain yhteiskunnan etu, jos se maksaa nykyistä vähemmän.
Varoittelen hallitusta kuitenkin vähän: olkaa tarkkoja, ettei koulutuksessa palata 60-luvulle, jolloin lukioon ja ammattikouluun piti lähteä pois pieniltä paikkakunnilta. Se esti monen vähävaraisen perheen lasten koulun. Suomessa köyhälläkin tulee olla opiskelumahdollisuus.
Eläkkeensaajien asumistuki on tarkoitus yhdistää yleiseen asumistukeen. Jos tämä tehdään kaavamaisesti, se saattaa merkitä joillekin eläkeläisille asumistuen supistumista ja kenties turvautumista toimeentulotukeen.
Oikeudenmukaisuus kuitenkin vaatii, että koko asumistukipottia tarkastellaan kokonaisuutena, ettei ketään ajettaisi kohtuuttomuuksiin.
Lapsilisät ja opintotuki irrotetaan indeksisidonnaisuudesta. Tämä ei merkitse supistuksia, mikäli palkankorotukset ja inflaatio pysyvät olemattomina.
Lapset ja opiskelu ovat kuitenkin niin tärkeitä asioita isänmaan tulevaisuuden kannalta, että näitä tulee varmaan harkita uudelleen lähivuosina nyt tehtävän hätäjarrutuksen jälkeen.
Keliakiapotilaiden ruokavaliokorvauksen poisto tuntuu epäoikeudenmukaiselta.
Ruokavalio on keliaakikolle samaa kuin apuväline vammaiselle: sen turvin pystyy elämään normaalielämää. Jos apuväline otetaan pois, se vaarantaa terveyden.
Tämä voidaan kenties korvata muuttamalla jatkossa vammaistuen säännöksiä.
Ja paljon muuta. Hallituksen mukaan nämä säästöt tarvitaan, jotta tuo alussa mainitsemani velkaantuminen saadaan pysähtymään. Hallituksen suunnitelmissa on lukuisia välineitä, joilla Suomen talous saadaan kasvuun ja työllisyys nykyistä paremmaksi jotta pystytään turvaamaan julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan rahoitus.
Mutta uudistukset – byrokratian purkaminen, yrittämisen esteiden poistaminen, tietotekniikan tehokkaampi käyttö, biotalouden nostaminen, kotimaisen energian ja kotimaisen ruoantuotannon lisääminen, kotimaan kilpailukyvyn parantaminen, jopa sote-uudistus – eivät tuo aivan hetkessä uutta rahaa, jotta kaikki nykypalvelut pystyttäisiin säilyttämään.
Säästösuunnitelmat kyykyttävät meitä kaikkia. Kenties kohtalaisen oikeudenmukaisesti.
Oppositiopuolueiden mielestä suurituloiset tosin jäävät kyykyttämättä. Nyt yli 90 000 euroa vuodessa ansaitsevat maksavat kaksi prosenttia ylimääräistä veroa. Siis sen lisäksi, mitä normaalit, progressiiviset veroasteikot näyttävät.
Voi toki kysyä, onko tämä riittävän oikeudenmukaista näissä yhteisissä talkoissa?
Hallitusohjelma ei kuitenkaan ole laki vaan se on hallituspuolueiden tekemä suunnitelma siitä, miten hallitus aikoo saada tämän isänmaan taas kasvu-uralle. Jokaisesta suunnitellusta säästötoimenpiteestä tarvitaan laki, jotta ne voitaisiin panna toimeen.
Näitä lakeja eduskunta ryhtyy nyt seuraavien kuukausien ja vuosien aikana sorvaamaan.
Jokainen laki puidaan tietysti julkisissa täysistunnoissa, mutta lakien yksityiskohdat hiotaan eduskunnan eri valiokunnissa. Ehkäpä siellä pidetään huolta, ettei vähäosaisimmilta viedä kohtuuttomasti.
Kirjoittaja on taivalkoskelainen lääkintöneuvos, kansanedustaja (kesk.).
Kolumni