Luottamus esitutkintaan ja syyttäjälaitokseen on saanut kolauksen Auerin tapauksen yhteydessä. Vuosiksi venynyt käsittely ei anna hyvää kuvaa oikeusjärjestelmän toiminnasta.
Ulvilalaisen perheenäidin Anneli Auerin rikostutkinnasta on syntynyt uskomaton soppa, jossa suuri yleisö saa jo kuudetta vuotta seurata toinen toistaan pöyristyttävämpiä käänteitä.
Poliisi ehti tutkia joulukuussa 2006 tapahtunutta Ulvilan surmaa toista vuotta ennen kuin Anneli Auer pidätettiin epäiltynä miehensä murhasta. Surma-asetta ei ole löytynyt, eikä liioin satojen satakuntalaismiesten dna-testaus ole tuottanut tulosta.
Raskaat syytteet ja epäilyt ovat seuranneet toinen toistaan perheväkivallasta, julmasta taposta, lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksista lopulta epäilyihin saatananpalvonnasta.
Tapausta voi luonnehtia yhdeksi rikoshistorian oudoimmaksi jutuksi. Auer on kertaalleen tuomittu vuonna 2010 miehensä Jukka S. Lahden murhasta elinkautiseen. Vaasan hovioikeus kumosi Satakunnan käräjäoikeuden tuomion viime kesänä.
Korkein oikeus myönsi keskiviikkona syyttäjille valitusluvan, ja asia etenee nyt korkeimpaan oikeuteen. Syyttäjä kertoo saaneensa lisätodisteita surmatyöstä, johon liittyisi myös saatananpalvontaa. Uudet todisteet nojaavat Auerin lasten uusiin kertomuksiin.
Syyttäjä arvioi lasten kertomusten olevan uskottavia kun taas puolustus toteaa, että kyse on nimenomaan epäluotettavista lasten jutuista. Lapset ovat joka tapauksessa pääosassa, kun todistusten luotettavuutta mietitään.
Julkisuudessa on ehditty epäillä myös syyttäjän käyttämän saatananpalvonta-asiantuntijan luotettavuutta. Murhaoikeudenkäynnin rinnalla kulkee syyte Auerin ja tämän entisen miesystävän epäillyistä rikoksista, jotka liittyvät muun muassa seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja raiskauksiin.
Media on seurannut herkeämättä tapausta. Rikosvyyhti on tarjonnut runsaasti dramatiikkaa, järkytyksiä ja arvoituksia.
Auerin elämä on läpivalaistu perusteellisesti. Hänen yksityisyytensä on menetetty, todetaan hänet lopulta syylliseksi tai syyttömäksi.
Tutkinta on ollut täynnä erikoisia koukeroita, ja tuomioistuimet ovat päätyneet raskaissa rikosepäilyissä täysin päinvastaisiin tuomioihin. Näin suuret näkemyserot oikeusjärjestelmän eri vaiheissa herättävät hämmennystä ja saavat kysymään, miten pätevää ja luotettavaa esitutkinta ja syyttäjätoiminta ovat.
Huolestuttavaa on, kun kansalaiset joutuvat kysymään, voiko poliisin esitutkintaan, syyttäjäviranomaisiin ja oikeuslaitokseen luottaa, kun jälki on näin haparoivaa ja kiistanalaista.
Jopa valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on arvostellut syyttäjän ja poliisin epäonnistunutta yhteistyötä esitutkinnassa. Prosessi on myös kestänyt kohtuuttoman kauan.
Uusi esitutkintalaki tuo toivon mukana parannusta, kun syyttäjä on aiempaa tiiviimmin mukana rikosasioiden esitutkinnassa.
Viranomaisten on syytä analysoida Auerin tapaus perusteellisesti ja tehdä johtopäätökset, jotta tällainen tohelointi vältetään vastaisuudessa.