Pienellä mutta puuhakkaalla Kestilän museoyhdistyksellä on edessään iso ja mieluisa urakka. Lahjoituksena saadut tuhatkunta vanhaa, pääasiassa talonpoikaiselämään liittyvää esinettä on vietävä kirjoihin ja kansiin, puunattava ja kortistoitava.
Kivelän talon luhtiaitan aarteisiin vasta pintapuolisesti tutustuneet museoyhdistyksen puheenjohtaja Aino Marttila ja aina innokas talkoomies Mauno Lahti ovat muikeilla mielin Mannermaan sukukunnalta saadusta lahjoituksesta. Viisivuotias yhdistys sai kerralla kokoelmiinsa komean lisän.
Kymmenet erilaiset työkalut, puiset astiat, aseet ja jopa pramea rusettikokoelma pääsevät museoyhdistyksen suojiin viime tingassa. Luhtiaitan pärekatto alkaa vedellä jo viimeisiään.
"Meillä on käytössä aivan kirkonkylän keskustassa kaksi tilavaa, hiljattain kunnostettua makasiiniaittaa. Toinen niistä on vielä melkein tyhjä, joten tälle esineistölle on tarjolla hyvä paikka. Oikein arat esineet saamme suojaan lämmitettyyn tilaan", Aino Marttila kertoo.
Keräysreissuja polkupyörällä
Pitkään Kestilän liike-elämässä vaikuttaneen Mannermaan suvun toisen polven kauppias Ilmari Mannermaa oli innokas vanhan tavaran kerääjä.
Kotkassa asuva tytär Kirsti Pajari muistaa hyvin ajat yli 70 vuotta sitten.
"Sunnuntaisin isä otti polkupyöränsä, jonka tangossa oli kiinni iso musta laukku. Hän kierteli kyliä ja toi aina tullessaan kotiin jotain mielenkiintoista. Hän puhdisti ja kunnosti esineet ja pystytti myös sen aitan, jossa esineet nyt ovat. Isän aikaan kaikki oli jämptisti järjestyksessä, mutta vuosikymmenten saatossa järjestys on tainnut kadota", Kirsti Pajari naurahtaa.
Kunta auttaa perinteen säilyttämisessä
Mannermaan suku halua lahjoituksellaan turvata aikamoisen kotiseutuhistorian kimpaleen säilymisen. Esineistö haluttiin jättää nimenomaan Kestilään, koska siellä niiden kerääjä on elämäntyönsä tehnyt.
"En tiedä, miksi isä halusi nähdä niin paljon vaivaa vanhojen esineiden keruussa. Monenlaista muutakin touhusi, muun muassa lähetti Ilmatieteen laitokselle tietoja vedenkorkeudesta ja sademääristä, keräsi sananparsia sekä kasvatti omena- ja kirsikkapuita", Kirsti Pajari muistelee.
Kestilän museoyhdistystä ei ole jätetty yksin suuren urakkansa kanssa. Kunta on hellittänyt kukkaronsa nyöreja sen verran, että esineiden luokitteluun ja inventointiin voidaan palkata kahdeksi kuukaudeksi museoalan ammattinen Oulun Osuuskunta Aurasta.
Kaiken kansan nähtäville esineet saadaan ehkä parin vuoden kuluttua.