Hulluja on monenlaisia. Esa Sievisen, 53, kohdalla hulluus liittyy kiinteästi uintiin.
Vai mitä sanoisivat 2000-luvun kallonkutistajat isästä, joka päätti muutama vuosikymmen sitten tehdä 10-vuotiaasta pojastaan huippu-urheilijan?
Esa ja Jani Sievisen tarina on mielenkiintoinen poikkeus aikana, jolloin urheilupiirit liputtavat "fairplayn" ja muiden maanläheisten arvojen puolesta.
Mustavalkoinen ja radikaali "kaikki tai ei mitään" -periaate on - nuorisopsykologien kauhuksi - vienyt Nummelan tutkaparin pitkälle.
200 metrin sekauinnin ME:n hallussapito lähes yhdeksän vuoden ajan on asia, jonka arvoa ei ymmärretä kotimaassa vieläkään.
"Niinpä. Tilanne on sama Hanna-Maria Seppälän kohdalla, joka kellotti taannoin 100 metrin vapaauinnissa huippuajan 54,50. Yleisurheilun satasella se vastaisi karkeasti 11 sekunnin alitusta", Sievinen kärjistää.
Uintiurheilun
tila mietityttää
Uinnin arvostuksen nostaminen ei kuitenkaan ole Sievisen listalla tärkein asia. Suomalaisen uintiurheilun yleinen tila tarjoaa Nummelan valmentajavelholle pohdittavaa vuoden jokaiseksi päiväksi.
Turun SM-uintien toinen kilpailupäivä tarjosi Sieviselle yhden uuden näkökulman.
"Miesten 400 metrin vapaauinnissa finaalin viimeisen uimarin aika oli 4.47,41. Naisten vastaavalla matkalla loppukilpailun jumbo sai lähes viisi sekuntia paremman ajan (4.42,42)", Sievinen hämmästelee.
"Muutenkin tulostaso on ollut vaisu. Kai tämäkin jostakin kertoo? Suuntaus on todella huolestuttava."
Vuodet eivät ole hioneet särmiä uintipiirien toisinajattelijan ajatusmaailmasta. Sievinen uskoo tietävänsä sekä laman syyn että lääkkeet uuden nousun aloittamiseksi.
"Nousujohteisen aerobisen harjoittelun merkitys on unohtunut. Sprinttimatkat ovat uimareiden suosiossa, vaikka harjoittelussa pitäisi keskittyä kestävyyspuoleen", Sievinen painottaa.
Onneen ei
ole oikotietä
Sievisen sanoissa painaa kokemuksen syvä rintaääni. Suunsoittajaksi ystävällistä ja herkästi hymyilevää miestä ei kannata leimata.
"Olen kokenut Janin kanssa nämä asiat ja tiedän puhuvani totta. Tulokset puhuvat puolestaan. Uinnissa ei ole oikotietä onneen", Sievinen tiivistää.
Sievinen on keskustellut metodeistaan myös juoksuvalmentaja Kari Sinkkosen kanssa. Kaverukset löysivät heti saman aaltopituuden.
"Resepti on yksinkertainen: paljon raakaa työtä, toistoja ja tuskaa. Ikävuosien 10-14 välillä keho ottaa kestävyystreenin parhaiten vastaan."
"Kun pohjat ovat kunnossa, ei homma kaadu valmentajan tekemiin virheisiin. Ja lopultakin polttopisteessä on urheilija itse. Valmentaja ei pysty hinaamaan laiskaa urheilijaa huipulle", Sievinen tietää.
Täydellisenä valmentajana Sievinen ei itseään pidä ja myöntää auliisti harjoittelun hienosäädössä tehdyt virheet.
"Mutta valmennuksen suuriin linjoihin en tekisi suuria muutoksia, vaikka siihen annettaisiin mahdollisuus. Esimerkiksi huippu-uimareiden opiskeluun suhtaudun yhä samalla tavalla kuin ennenkin."
"Maailman terävin huippu jää saavuttamatta, jos elämää rytmittää urheilun lisäksi koulunkäynti. Parhaaksi aikovan täytyy olla ammattilainen mieleltään ja toimintatavoiltaan", Sievinen sivaltaa.
Valmentaminen innostaa yhä
Kun puhutaan uinnista, hiipii kokeneen ammattivalmentajan kasvoille huomaamatta pikkupojan innokas ilme.
Tasaisesti soljuvan puheen lomassa käsi tekee laajoja kaaria kuin vakuudeksi siitä, että sanoma menee varmasti perille.
Uinti on yhä, 24 vuoden valmentamisen jälkeen, Sieviselle kova juttu.
"Olympiavoitto tai -mitali vaatii käsittämättömän työmäärän. Riman täytyy olla älyttömän korkealla. Tämä ulottuvuus kiehtoo minua jatkuvasti", Sievinen pyörittelee.
Sievisen perheessä rima on huippukorkeuksissa ensi vuoden olympialaisiin asti. Seuraavan kerran isän ja pojan osaaminen mitataan Barcelonan MM-altaassa.
Phelpsin haastattelu
teki vaikutuksen
200 metrin sekauinnin finaali uidaan perjantaina 25. heinäkuuta. Esa Sievinen ja muut uinnin ystävät hekumoivat ajatuksella siitä, että loppukilpailussa keskimmäiset radat miehittävät suomalainen, yhdysvaltalainen ja australialainen urheilija.
Siis Jani Sievinen, Michael Phelps ja Ian Thorpe.
SM-kisojen tulosten suhteen Esa ei ole huolissaan, vaikka pojan omien sanojen mukaan Yhdysvaltoihin lähti Aurajoen rannoilta "vaisut terveiset".
"Jani on paremmassa kunnossa kuin viime vuonna samaan aikaan. Sen, miten lujaa poika pystyy MM-kisoissa uimaan, näen vasta paikan päällä alkuerien jälkeen", Sievinen muotoilee yltiövarovaisesti.
Phelpsin asemaa finaalin ykkössuosikkina ei horjuta mikään.
18-vuotias amerikkalainen ehti tehdä vaikutuksen Sieviseen jo ennen ME-uintiaan (1.57,94).
"Miksikö kaveri on vaarallinen? Eräässä lehtihaastattelussa Phelps on sanonut, että jos hän osuu kultasuoneen, puolet kunniasta kuuluu valmentajalle. Tämä on kuulemma hoitanut kestävyyspohjan kuntoon jo teinitähden nuoruusvuosina."
Jokaisen menestyvän uimarin taustalta löytyy luovasti hullu valmentaja.
