Metsäkanalintukantojen jyrkän taantumisen suurimpana syynä pidetään varsin yksimielisesti elinympäristön muuttumista, ennen kaikkea metsänhoidon aiheuttamia ympäristömuutoksia. Yksin ne eivät kuitenkaan riitä selittämään sitä, miksi kannat edelleen pienenevät, vaikka kanalinnuille sopivan ikäisten metsien määrä on alkanut lisääntyä.
Monien kanalintuja tuntevien mielestä metsästys ei ole riittävästi sopeutunut ympäristön muutoksiin ja lintuihin kohdistuva metsästyspaine ylittää kantojen kestokyvyn.
Varsinkin parhaina lisääntymisvuosina hyvistä kolmiolaskentatuloksista tiedotetaan näkyvästi ennen metsästyskauden alkua ja siten houkutellaan metsästäjät ulosmittaamaan suuri poikastuotto välittömästi.
Kannan kasvua ei ole kolmiolaskentojen aikana tai edes metsästyskauden alussa hengissä todettu lintujen määrä, vaan pesintänsä aloittaneiden naaraiden määrä ja ikäjakauma seuraavana keväänä.
Metsästäjät ja riistanhoitoväki kiistävät syytökset metsästyksen liian suuresta rasituksesta. He esittelevät tutkimustuloksia, joissa metsästyksen vaikutukseksi määritetään 10-20 prosenttia kolmiolaskentojen kannasta. Arvostelijoiden mielestä riistanhoitoväen esittämä prosenttiosuus on liian pieni tai ainakin laskettu väärästä muuttujasta.
Kajaanissa 1990-luvulla tehty radioteeritutkimus tukee sitä, että metsästyksen vaikutus kantoihin aliarvioidaan. Sen mukaan metsästäjät saivat saaliikseen lähes puolet keväällä merkityistä, metsästyskauden alussa vielä hengissä olleista radiolla merkityistä naarasteeristä.
Kun vanhat linnut ovat vaikeammin tavoitettavaa saalista kuin nuoret linnut, tutkimus viittaa siihen, että metsästäjät ampuvat syksyn metsästyskaudella vähintään puolet kauden alussa maastossa olleista teeristä.