Euroopan unionin komissio julkisti tammikuussa kaikkiaan yli tuhatsivuisen energiastrategian, joka koostuu useasta ilmasto- ja energiapoliittisesta tiedonannosta. Ilmastonmuutoksen, energian tuontiriippuvuuden ja korkeiden energiakustannusten haasteet pyritään torjumaan kunnianhimoisilla ilmasto- ja energiatavoitteilla vuodelle 2020.
Komission esityksiä käsitellään Eurooppa-neuvostossa maaliskuussa ja sitä ennen muun muassa energiaministerien ja ympäristöministerien neuvostokokoonpanoissa. Tiedonantojen pohjalta on odotettavissa uusia konkreettisia direktiiviehdotuksia ja toimenpideohjelmia.
Komission ehdotuksen mukaan teollisuusmaiden pitää vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoden 1990 päästötasoon.
EU:lle komissio esittää yksipuolista 20 prosentin leikkaustavoitetta, jos maailman muut merkittävät maat eivät sitoudu päästöjä rajoittaviin velvoitteisiin. Vielä ei tiedetä jaetaanko tavoite jäsenmaille tasan vai nykyisen taakanjakosopimuksen mukaisesti.
Ilmastonmuutos on globaali ongelma ja sen torjumiseen on kaikki maat saatava mukaan. On selvää, että EU ei omilla yksipuolisilla toimillaan voi ongelmaa ratkaista. EU:n päästökauppasektorin päästöt muodostavat noin seitsemän prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä.
Jos EU kuitenkin ottaa itselleen yksipuolisen ilmastotavoitteen, heikkenevät maailmanlaajuisessa kilpailussa toimivan energiaintensiivisen teollisuuden toimintaedellytykset Euroopassa.
Lyhytnäköisesti voi ajatella, että energiaintensiivisen teollisuuden katoaminen Euroopasta olisi hyvä asia ja helpottaisi EU:n pääsyä päästövähennystavoitteisiinsa.
Energiavaltainen teollisuus ei kuitenkaan ole olemassa itseään varten vaan siksi, että moderni yhteiskunta tarvitsee sen tuottamia tuotteita. Olisi vaikea kuvitella elämää ilman paperi- ja puutuotteita. Sähköinen mediakaan ei pysty kaikkea korvaamaan eikä varsinkaan ilman merkittävää sähkön käyttöä.
Jos energiaintensiivinen metsäteollisuus ei pysty toimimaan Euroopassa, joudumme tuomaan näitä tuotteita muualta maailmasta. Se ei välttämättä olisi maailman ilmaston ja ympäristön kannalta paras vaihtoehto. Tuotanto kannattaa pitää siellä, missä se on energiatehokkuudeltaan parasta ja aiheuttaa vähiten päästöjä.
Uusiutuvan energian osuudeksi komissio ehdottaa sitovaa 20 prosentin tavoitetta kokonaisenergian käytöstä vuonna 2020. Uusiutuvan energian osuus EU:ssa on tänään noin 6,5 prosenttia ja biomassan osuus tästä noin kaksi kolmannesta. EU:n tavoite on luultavasti tarkoitus jyvittää jäsenmaille sitoviksi tavoitteiksi. Osuuden kolminkertaistaminen EU:ssa voi merkitä Suomelle erittäin kunnianhimoisia tavoitteita, jotka toteutuessaan vaarantaisivat metsäteollisuuden raaka-ainehuollon.
Suomessa uusiutuvien energialähteiden osuus on 25 prosenttia, josta metsäteollisuuden sivutuotteet muodostavat valtaosan. Bioenergian tuotannon kaksinkertaistaminen nykyisestä merkitsisi metsäteollisuuden loppumista Suomesta.
Uusiutuvan energian osuuden kolminkertaistaminen EU:ssa merkitsee puuksi muutettuna 1 300 miljoonan kuutiometrin vuosittaista lisäkäyttöä. Metsien kasvu Euroopassa on noin 600 miljoonaa ja hakkuut 380 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.
Metsien kestävän käytön näkökulmasta bioenergiatavoitteen saavuttaminen näyttää mahdottomalta vaikka puuraaka-aineen käyttö teollisuudessa lopetettaisiin kokonaan. Keski-Euroopassa puunjalostus työllistää 13-kertaisesti ja tuo tuloja 8-kertaisesti energiakäyttöön verrattuna. Suomessa ero on vielä suurempi.
Kestävän kehityksen mukaisesti tuotannon ja kulutuksen painopistettä tulisi siirtää uusiutumattomista luonnonvaroista uusiutuviin. Tämä on myös energia- ja ilmastopolitiikan keskeinen tavoite. Tämän vuoksi on kummallista, että ihmisen vaikutusta ympäristöönsä mitataan ekologisella jalanjäljellä, joka huomioi vain uusiutuvien luonnonvarojen käytön.
Mitä enemmän maa käyttää uusiutuvia luonnonvaroja, sitä suurempi ekologinen jalanjälki ja sitä suuremmalta ympäristörasitus saadaan näyttämään. Mittari tuntuu kovin nurinkuriselta, koska sen mukaan esimerkiksi lisääntyvä bioenergian käyttö johtaa automaattisesti jalanjäljen kasvuun. Sen sijaan fossiilisen energian käyttö ei näy mittarissa lainkaan.
Suomella on suuri ekologinen jalanjälki, mikä johtuu siitä, että meillä on runsaasti uusiutuvaa puuraaka-ainetta, jota metsäteollisuus jalostaa maailman markkinoille. Tuotannosta 90 prosenttia menee vientiin. Maailmanlaajuisesti tarkastellen Suomen ekologisen jalanjäljen ei pitäisi olla ongelma varsinkin kun tuotanto perustuu kestävään metsätalouteen.
Ekologisen jalanjäljen sijasta pitäisi tarkastella biologista tuotantokykyä, joka kuvaa luonnonvarojen kestävää käyttöä paremmin. Suomi on harvoja maita, joiden biologinen tuotantokyky ylittää luonnonvarojen kulutuksen.
Suomen metsien biologinen tuotantokyky on Euroopan korkein: lähes 11 globaalia hehtaaria henkilöä kohti. Tästä jokainen suomalainen käyttää reilut kaksi globaalia hehtaaria, jolloin metsien ekologinen ylijäämä on henkilöä kohden noin 8,5 globaalia hehtaaria.
Kirjoittaja on Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja.