Suomen äveriäin mies, Sanoma-WSOY:n pääomistaja, ministeri Aatos Erkko on puhunut; Suomella ei ole oikeaa ulkopolitiikkaa, ja pääministeri Matti Vanhanen on kalvinisti, joka ajaa kaiken hyvän alas ja vahvistaa kaikkea huonoa, Erkko latasi Nelosen haastattelussa.
Kalvinismikeskustelun voi jättää omaan aatehistorialliseen arvoonsa. Erkon mukaantulo antaa kritiikille kuitenkin aivan uuden ulottuvuuden. Kaiken kaikkiaan Suomen linjaa on ryöpytetty lyhyessä ajassa enemmän ja useammalla suulla kuin yhteensä vuosikausiin.
Raadollisin syy arvosteluun on tietysti se, että tasavallassa järjestetään reilun vuoden päästä presidentinvaalit. Ulkopolitiikka on tasavallan presidentin päätyö. Sen takia reippaassakaan keskustelussa ei ole mitään ihmeellistä.
Keskustelusta voi tehdä silti johtopäätöksen, etteivät yksin tulevat vaalit selitä tyytymättömyyttä. Kysymys ei ole Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan soolo-operaatiosta, sillä liikkeellä on kovin erilaisia voimia. Erkkoa ei voi sanoa Evan juoksupojaksi, ei myöskään eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaa Liisa Jaakonsaarta.
Kannattaa pohtia sitäkin, kehen moitteiden kärki kenties mutkan kautta osoittaa. Tasavallan presidentin avointa arvostelua väistellään vieläkin. Kruusailu varmasti vähenee, mitä lähemmäksi vaalit tulevat. Siihen asti ykkösmaalitauluna joutuu olemaan hallitus. Joku voi vielä muistaa senkin, että Erkko tuki Halosen vuoden 2000 presidentinvaalikampanjaa tuhannella markalla.
"En tiedä, missä valta nykyään sijaitsee. Kehitys johtaa siihen, että valta hitaasti siirtyy pääministerille, mutta tämä vaatii sitä, että pääministeri rakastaa valtaa", Erkko sanoi. Viestiä voisi tulkita niin, että Erkko itse asiassa kehotti Vanhasta ottamaan oppia edeltäjästään Paavo Lipposesta. Tämä laajensi pääministerin ja samalla kavensi presidentin ja ulkoministerin ulko- ja turvallisuuspoliittista valtareviiriä. Vanhasen aikana on käynyt päin vastoin.
Vanhanen on tässä ulkopoliittisessa varjokeskustelussa muutenkin pahimmassa välikädessä. Kun ja jos Halonen lähtee ehdolle, hänen vastaehdokkaakseen todennäköisesti pääsevän, tai joutuvan, Vanhasen on oltava presidentille lojaali mahdollisimman pitkään. Presidentti paistattelee päivänpolitiikan yläpuolella sekä osallistuu julkiseen ulkopoliittiseen keskusteluun valikoivasti ja päätöksentekoon julkisuudelta salassa. Niin kauan kuin Halonen pihtaa ehdokaspäätöstään, hän välttyy joutumasta maalitauluksi.
Mutkikkaasta asetelmasta on parikin hyvää esimerkkiä tältä syksyltä. Ne koskevat jalkaväkimiinapäätöstä ja rauhanturvalain uudistamista. Tiedetään, että presidentti on etenkin kulisseissa voimakas persoona ja että hänellä oli niistä ulkoministerivuosinaan selkeät mielipiteet, jotka eivät käyneet yksiin useimpien muiden poliitikkojen kanssa.
Etenkin miinakiista olisi pitkittyessään voinut horjuttaa hurjaa kansansuosiota, mutta Halosen asema presidenttinä yhdistettynä henkilökohtaiseen taitavuuteen on tehnyt hänestä varsinaisen teflon-poliitikon. Vaikka asiaa on kierrelty ja kaarreltu, miinaratkaisussa Halonen joutui antamaan hallitusryhmien vetäjille ja kenraaleille periksi - ja tämäkin on vielä lievä ilmaisu. Miina-asia voi tulla Halosta vastaan vaalikampanjassa.
Rauhanturvalain uudistus on seuraava testi. Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan eli utvan ja Halosen yhteiskokouksessa päätettiin viime perjantaina tarkkaan ottaen vasta siitä, että lain uudistamistarve selvitetään. Suomen päätös osallistua EU:n nopean toiminnan joukkoihin tarkoittaa käytännössä silti jo sitä, että lain mandaattipykälään on sisällytettävä YK:n ja Etyjin rinnalle EU. Viime perjantain kokouksessa käyty keskustelu antaa odottaa, ettei rauhanturvalaista kehkeydy miina-asian tapaista vääntöä.
Vanhanen paalutti käytännössä rauhanturvalakikantansa Kalevan viime viikolla järjestämässä turvallisuuspoliittisessa seminaarissa. Puhe oli muutenkin ladattu niin täyteen painavia kannanottoja, että siinä saattoi kuulla hänen presidentinvaalikampanjansa hiljaisen lähtölaukauksen.
Niin, se linja, se visio, tai sen puute. Ei pitäisi tuijottaa yksityiskohtiin, mutta silti Halosen luonnehdinta uudesta puolustusselonteosta 1. lokakuuta Joensuussa on huomion arvoinen. "Tässä 167-sivuisessa asiakirjassa on eritelty maamme turvallisuuspoliittista toimintaympäristöä ja siinä tapahtuneita muutoksia edellisen selonteon jälkeen eli siis kuluneen kolmen vuoden ajalta. Se on meidän suomalainen vastauksemme uuden vuosisadan haasteisiin." Teksti puhukoon puolestaan.
Kokoomuslainen europarlamentaarikko Alexander Stubb kuvaa Ulkopolitiikka-lehdessä ulkoministeriön linjapainotuksia numeroilla. Kotimaassa Yhdysvaltoihin liittyviä asioita hoitaa kolme, Venäjä-asioita kolme ja EU-puolustusasioita kaksi virkamiestä, hän kirjoittaa. Tämän päälle tulevat tietysti suurlähetystöissä olevat diplomaatit.
Sen sijaan globaaliasioita hoitaa kotimaassa Stubbin mukaan yli 50 virkamiestä. Jos hän olisi halunnut olla ilkeä, mukaan olisi voinut laskea globaaliasioiden osaston koko henkilökunnan: 65 henkeä.