Donald Trump nosti pukukoppipuheet syksyn ilmiöksi. Kalevan kulttuurikolumnisti Janne Nevala tarttui aiheeseen ja kirjoitti kolumnin siitä, miltä tuntuu kuunnella miehisiä puheita miestyöpaikoilla. Toisaalta Nevala väittää, että myös naiset sortuvat äijäläppään.
Nevalan Dissauskurssianalyysi-niminen kolumni innoitti oululaisen Sirpa Niskasen kirjoittamaan, millaista diskurssia miehen ja naisen välillä käydään kodin arjessa.
Lue juttupari alta.
Janne Nevala: Dissauskurssianalyysi
Naisvaltaisella alalla työskentelyssä on etunsa.
Pukuhuoneessa on harvemmin ruuhkaa, eikä tarvitse puhua tai kuunnella äijäläppää. Viimeksi mainittu on kansainvälinen kommunikaatiomuoto, jonka yleisimpiä tunnusmerkkejä ovat ylenpalttinen öyhöttäminen ja pukukoppipuheet.
Suomessa on kuitenkin toistaiseksi oltu maltillisempia. Täkäläisessä äijäläpässa on kaksi hyväksyttyä puheenaihetta: autot ja jääkiekko. Kaikki muu on seksuaalisesti epäilyttävää.
Äijäläppään kuuluu olennaisena osana kehonkieli. Tuolissa tulee röhnöttää kädet ristissä jalat harallaan puoliksitaaksekaatuvassa asennossa kuvitteellinen lippalakki pään takalaella keikkuen.
Suun on hyvä olla jo puoliksi auki valmiina kommentointiin. Äänenvoimakkuuden pitää olla desibelitasoltaan riittävä ja ilmaisu keskitaajuista mölinää, joka hetkittäin kiihtyy lyhyeen korkeaan hinkumiseen kevätkiimaisen hirven tavoin. Päälle röhäkkä nauru.
Sivistyssanoja tulee välttää tai ainakin ne tulee lausua tahallaan väärin. Rotesti, ropleema, ratekia. Kaikkeen itselle vieraaseen tulee suhtautua terveellä epäluulolla ja ylenkatseella. Kevätkaali, en tunne, en arvosta.
Ylipäätään äijäläpässä on olennaista antaa sellainen vaikutelma kuin puhuja ei olisi koko elämässään istunut yhtä ainutta päivää koulunpenkillä.
Niin kiehtovia aiheita kuin jääkiekko ja autot ovatkin, niin tuhannennen kahvitunnin jälkeen saattaa mieleen juolahtaa, että voisi sitä ehkä joskus jostain muustakin puhua.
Siksipä onkin hieno asia että naisvaltaisilla aloilla keskustelunaiheet ovat paljon laajemmat. Huomattavasti laajemmat. Käsittämättömän laajat! Ei ole täysin ongelmatonta sekään kun mikään inhimillinen ei ole vierasta. Tunteet ja sisustus, voi hyvä luoja.
Ja toisin kuin yleensä kuvitellaan, myös naiset puhuvat äijäläppää.
He vain tekevät sen niin paljon eläväisemmin ja verbaalisesti lahjakkaammin, ettei sitä aina tunnista, varsinkin kun se ujutetaan salakavalasti normikeskustelun sekaan.
Pesin matot, kaikki matot, auton pesin, naapurinkin auton, vanha romu, en kehtais ajjaa, ostais uuen, on sillä rahhaa, pihi äijä/muija, vaihdoin verhot, kaikki verhot, keskenään vaihdoin, hyvät verhot, takaisin laitoin, potut nostin, porkkanat, istutin uudet, luin kirjan, kaikki kirjat luin, tv-sarjat katsoin, etukäteen, takaperin, sohvalla makasin, en maannut, hetken saatoin maata, silmiä en laittanu kiinni, pesin sohvan, saunankin pesin, naapurin saunaa en pessy, peskööt ite, tein ruokaa, mausteet hain, Intiasta hain, soutamalla, ruokin perheen, suvun ruokin, naapurinkin suvun.
Tunnissa. Tuntunu missään saattana.
Sirpa Niskanen: Miesten työt ja naisten työt
Janne Nevalan kulttuurisivun kolumni Dissauskurssianalyysi (Kaleva 27.10.) innoitti kirjoittamaan.
Nainen pyytää miestä kiinnittämään uuden kattolampun. Nytkö, mies kysyy? Nyt. Odota hetki, joka on vartti, puoli tuntia, tunti. Tämähän vaatii uuden koukun kattoon ja onkohan minulla nyt sopivia tulppia, eipä taida olla. Ja pikku ruuvari, oletko nähnyt, eipä taida sitäkään olla, mies tuumii.
Minulla on, nainen sanoo. Jaa, mutta missähän porakoneen terät ovat? Niitä ei naisella ole. Antaa olla koko homman.
Nainen saa kiitosta monista asioista mieheltä. Aivan varmasti. Kiitos, kun imuroit, pyyhit pölyt, moppasit lattiat, vaihdoit lakanat ja pyyhkeet. Imuroit sängyn, petauspatjat. Petasit puhtaat vuodevaatteet tilalle.
Pesit pyykin, ripustit ne kuivumaan ja kuivuttua viikkasit ne kaappeihin, paitsi minun t-paitani ja kalsarini, miksi et? Pesit kylpyhuoneen ja keittiön. Kävit kaupassa ja laitoit ruuan, kiitos. Tiskasit ja siistit keittiön. Kiitos. Kastelit kukat, silitit uudet pöytäliinat ja pesit edelliset.
Hait lapset päivähoidosta, ostit heille uudet syysvaateet, luit satuja ja leikit. Kiitos, kun käyt töissä, vaikka palkkasi saisi olla suurempi.
Onneksi käytät bussia ja polkupyörää, meillä ei ole varaa kahteen autoon. Tiedät, mitä minun autoni osamaksut ovat. Minulla on tosin lyhyempi työmatka, mutta bussia käyttävät vain naiset, lapset, maahanmuuttajat ja homot. Ja saathan siitä liikuntaa eikä sinun tarvitse maksaa kalliita kuntosalimaksuja kuten minun.
Ja ne Kärppä-matsit ovat miehelle tärkeitä ja pelin jälkeen kuuluu mennä kaljalle, turha niistä on naputtaa. Kävisit itsekin jossain, niin piristyisit. Näytät, niin, kulahtaneelta. Ja, jos suoraan puhutaan, niin voisit olla hieman aktiivisempi, seksuaalisesti nimittäin.
Olisiko niin suuri vaiva laittautua, olla haluttavampi silloin, kun lapset on viimein saatu nukkumaan? En toki moiti, mutta turha on sitten minua syyttää, jos olen joskus äreä ja katselen toisia naisia. Pitäisikö meidän keskustella tästä ennen kuin pahempaa tapahtuu? Minähän rakastan sinua, kuitenkin.
Niin, ja ensi viikolla laitan sen lampun. Eihän tuo nyt iso asia ole. Teen sen vartissa.