Suomessa pyritään lähiviikkoina antamaan myönteinen sysäys pommien ja ristiriitojen repimän Irakin rauhoittamiseksi, kun tänne saapuu keskusteluihin joukko keskeisiksi kutsuttuja irakilaisia vaikuttajia.
Tapaamisen järjestäminen Suomessa oli odottamatonta, mutta yllätys ei ole se, että täkäläisenä osapuolena on presidentti Martti Ahtisaaren johtama Crisis Management Initiative -järjestö. Entisen tasavallan presidentin maine maailmalla on vankka siitäkin huolimatta, että hänen Kosovo-ehdotuksensa toimeenpano jumiutui äskettäin Venäjän poliittisten manöövereihin. Hänen nimensä herättää luottamusta.
Toistaiseksi ei tiedetä, keitä Irakin vaikuttajia Suomeen lopulta saapuu. Sen mukaan keskustelujen painoarvo tietenkin nousee tai laskee. Kiinnostava on myös kysymys, mikä on Yhdysvaltain rooli. Huomion arvoista on sekin, ettei Ahtisaari itse ole mukana. Ilmeisesti hän haluaa nähdä ensin, millaisia keskusteluja on ylipäätään mahdollista sysätä liikkeelle. Ahtisaaren tuskin kannattaakaan käyttää arvovaltaansa liian aikaisin. Jos keskustelut etenevät myönteisesti, hän voi istua osapuolten kanssa samaan pöytään myöhemmin.
Irakin tilanne on tällä hetkellä toivottoman tuntuisessa umpisolmussa, jossa on lähes mahdotonta lyödä pöytään mitään uskottavaa suunnitelmaa maan rauhoittamiseksi. Jos Suomessa pystytään edistämään irakilaisten osapuolten vuoropuhelua, jo se on hyvä.
Suunnitellussa seminaarissa on tiettävästi tarkoitus käydä läpi esimerkkejä onnistuneista rauhanprosesseista. Osapuolille esiteltäneen ainakin Etelä-Afrikan ja Pohjois-Irlannin ratkaisuja. Ne ovatkin rohkaisevia esimerkkejä siitä, miten päättymättömiltä vaikuttaneet konfliktit on lopulta saatu laantumaan.
Irakin ongelmana on kuitenkin kiistan tavaton monimutkaisuus ja monet osapuolet ja ryhmittymät, joista osa nimenomaan pyrkii ajamaan tilanteen yhä väkivaltaisempaan ja kaoottisempaan suuntaan. Yhdysvallat taas voi tuskin koskaan saada Irakia asevoimiensa avulla rauhoittumaan, mutta ei voi kunniallisesti lähteäkään keskeltä sekasortoa.
Sovun kivijalan rakentamiseksi vaaditaan joka tapauksessa sitä, että kolme suurinta ryhmää, shiiat, kurdit ja sunnit, kykenevät yhteisesti sopimaan suunnasta, johon Irakia viedään. Tämä asetelma ei nyt toimi, kun sunnit ovat ajautuneet oppositioon. Jos Suomessa pystytään edes hiukan edistämään Irakin suurten ryhmittymien välttämätöntä vuoropuhelua, sovinto on pienen askeleen lähempänä.
paakirjoitus@kaleva.fi