Jo vanhan lääninjaon aikana osassa Keski-Pohjanmaata mietittiin, olisiko edullisempaa kuulua Oulun kuin Vaasan lääniin. Nykytilanteessa siirtoa halutaan laajasti alueen kaikissa muissa kunnissa paitsi Kokkolassa.
Jo vanhan lääninjaon aikaan Vaasan läänin pohjoisosassa viriteltiin ajoittain keskustelua lääninrajan tarkistamisen tarpeesta, mutta vuonna 1997 toteutettu lääninuudistus kasvatti toiveita ratkaisevasti. Länsi-Suomen läänin valtava koko varsinkin etelä-pohjoissuunnassa on saanut monet Keski-Pohjanmaan kuntien luottamushenkilöt turhautumaan.
Yhteisiä pulmia Keski-Pohjanmaalla on vaikkapa Turun seudun ja etelärannikon kanssa paljon vähemmän Oulun läänin kuntien kanssa. Pohjois-Pohjanmaalla on monia Keski-Pohjanmaalle tuttuja ongelmia jo hoidettukin. Esimerkiksi elinkeinopolitiikassa on päästy parempaan vauhtiin kuin Länsi-Suomen läänin pohjoisosissa.
Tässäkin yhteydessä on hyvä toistaa, että ajatus Keski-Pohjanmaan aseman muuttamisesta lääninjaossa ei ole lähtenyt Oulun läänistä. Keskipohjalaiset ovat ottaneet asian esille omatoimisesti. Niin täytyy tietysti ollakin. Keskustelun käynnistymisen jälkeen muutkin asiaan liittyvät tahot voivat tuoda mielipiteitään julki. Niitä on jo kuultukin.
Oulun läänissä on vahvaa myönteisyyttä yhteistyöhön ja läänin kahdella maakunnalla valmiutta yhteisen taipaleen aloittamiseen kolmannen aluekumppanin kanssa, kuten maaherra Eino Siuruainen vakuutti maanantaina Kalevassa. Niin voi kuitenkin tapahtua vain siinä tapauksessa, että Keski-Pohjanmaalla on asiasta riittävän laaja yhteinen tahto. Pakkoratkaisuihin ei tällaisissa asioissa pidä mennä.
Silti on myös niin, että demokratiassa vähemmistö ei saa pitää enemmistöä panttinaan. Jos ainoastaan joku paikallinen vähemmistö vastustaa merkittävästi lääninrajan tarkistamista, valtakunnan päättäjillä pitää olla oikeus ratkaista asia enemmistön tahdon mukaisesti.
Kielipolitiikka liittyy tähän asiaan melko vahvasti. Kokkolan ja sen ympäristön ruotsinkieliset pelkäävät jäävänsä eristyksiin ja joutuvansa suorastaan syrjityiksi Oulun läänissä. Pelko on luulottelua. Ehkäpä kaikilla tahoilla ei ole tietoa, että Oulussa toimii vakaasti muun muassa Svenska Privatskolan, jonka yhteydet kaupungin ja myös läänin hallintoon ovat sujuvat ja hyvät.
Lääninrajan muuttamista vastustavien vaikutteissa on havaittu myös pelkoa vaalimatematiikan vaikutuksesta. Mikäli muutos tehtäisiin, olisi silti mahdollista pitää vaalipiirit ennallaan.
Lääninhallitusten välistä alueellista jakoa joka tapauksessa arvioidaan ensi vuonna, sanoo kuntaministeri Hannes Manninen. Arviointi tulee ajankohtaiseksi lääninhallitusten valvontatehtävien kasvaessa. Asia liittyy hallintoselontekoon, jonka hallitus tuo eduskuntaan alkukeväällä. Mannisen mukaansa uusia läänejä ei enää perusteta, mutta rajoja piirretään uusiksi, mikäli sellaiseen havaitaan tarvetta.
Rauhalliselle keskustelulle on hyvin aikaa. Länsi-Suomen läänin maaherra Rauno Saari on näyttänyt mallia asiallisuudellaan. Hän toteaa, että lääninhallinnossa ei pidetä kynsin hampain kiinni Länsi-Suomen joka kolkasta.
Tottakai maaherra Saari silti vakuuttaa, että myös laajassa läänissä pidetään huolta lakien edellyttämistä lähialuetehtävistä. Niitä varten Turussa sijaitsevalla lääninhallinnolla on alueyksikkö muun muassa Vaasassa. Keski-Pohjanmaalla on kuitenkin kysymys enemmänkin siitä, missä läänissä alueen kunnat katsovat olevansa oikeimmassa ympäristössään ja mihin he haluavat suuntautua.