Pääministeri Matti Vanhanen teki päivähoitomaksukeskustelusta selvät johtopäätökset: hallituksen ei pidä päästää keskeneräisiä asioita ihmisten ruodittavaksi.
Oikeusoppineet kiirehtivät tuoreeltaan tuomitsemaan pääministerin ajatukset kansalaisten korvalapuista julkisuuslain ja hyvän hallintotavan vastaisina.
Sanokoon laki mitä tahansa, mutta pääministerin ajatus on täysin posketon. Ex-toimittajalta on päässyt unohtumaan, että tiedotusvälineiden pitää toimia vallankäyttäjien vartijoina. Niiden pitäisi kertoa kansalaisille, mitä on suunnitteilla. Ja mitä suunnitelmat tarkoittavat juuri sinulle ja minulle.
Tätä ei ole syytä unohtaa, vaikka lööppeihin asti yltävätkin viimeisimmät hurmuri-pääministerin naisseikkailut. Tuntuu, että eduskunnan villit poikamiehet kilpailevat ykköskaatajan tittelistä.
Valistuneet kansalaiset haluavat vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin ennen kuin nuija kolahtaa. He eivät yksinkertaisesti tyydy vain narisemaan jälkikäteen, että kaikki on niin väärin, niin väärin.
Vanhasen ajattelupata on keskiaikainen. Piiri pieni pyörii, päättää asiat ja kansalaiset - hallintoalamaiset - sen kun katsovat sivusta. Kun tähän saisi yhdistettyä vielä Vironperän isännän Johannes Virolaisen lanseeraaman pulinat pois -ajattelutavan, voisi joku julistaa aina sopivin väliajoin, että valtakunnassa on kaikki hyvin.
Mutta pääministeri ei toki ole yksin. Tärkeitä asioita kätketään yhä enemmän. Tästä pitävät huolen monimutkaistuneet hallintorakenteet.
Vuokraako kunnan kokonaan omistama Haukiputaan Teollisuuskiinteistö Oy Sanminan tilat alta torihintojen? Osakeyhtiölakiin vedoten yhtiöstä ei anneta vuokratietoja. Entä dumppasiko Iilaakson Teollisuuskylä Oy myydessään entiset Iin Urheilu ja Koneen tilat Kärkkäinen Expressin perustaman liikekeskuksen alta? Sama juttu.
Päättäjät kieltäytyvät kommentoimasta Kansallisoopperan sotkuja vedoten siihen, että kyseessä on säätiö. Kuitenkin kaikissa näissä on kyse julkisten varojen käytöstä.
Yrityksiltä saatu vaalituki sattuu jostain syystä painumaan aina julkistamisvelvollisuuden alarajan, 1 700 euron, alle. Julkisuutta kierretään myös esimerkiksi huippukalliilla seminaarimaksuilla ja erilaisten tukiryhmien kautta kierrätetyillä tuilla.
Monet haluavat nähdä kuntien tiedottamisen pr-työnä, jossa kerrotaan vain mieluisista asioista. Epäkohtia esille tuovat leimataan häiriköiksi, joiden suut halutaan tukkoon. Hienosti muotoiltu kunnan viestintäsuunnitelma unohtuu herkästi.
Elämme sentään kansalaisyhteiskunnassa, jossa tavallisten ihmisten pitäisi päästä vaikuttamaan asioihin. Virallinen Suomi on huolissaan siitä, että kansalaiset kokevat, ettei heitä kuulla. Vanhasen ajatukset sopivat kovin huonosti tähän.
Pääministerin mielenliikkeet tuovat mieleen jonkinlaisen viisas itsevaltias -ajattelutavan, jota aina silloin tällöin viritellään. Tällainenhan ajattelee kansalaistensa parasta ja tekee hyviä päätöksiä, kunhan hänelle annetaan työrauha, jotta hän saa perehtyä asioihin.
Jos avointa keskustelua ja kansalaismielipiteitä ei olisi ollut, suomalaiset varmaan tekisivät kuuden päivän työviikkoa, ja maata omistavat miehet päättäisivät kylän asioista.
Sitä ei ole syytä unohtaa.