Oulujoen betonipatojen avaaminen nousukalalle on vilahdellut puheissa kymmenien vuosien ajan. Parhaillaankin tehdään suunnitelmia ja tutkimuksia lohen elinoloista voimalaitoksilla pilkotussa vesistössä. Yhtä tärkeää on, että Merikosken kalatien myötä vilkkaaksi kasvanut yleinen keskustelu edes kalateiden kautta vapaasta Oulujoesta ei alkuinnostuksen jälkeen taas tyrehdy.
Joen aktiiviseksi asianajajaksi perustettu Oulujoen Reitti ry on muistuttanut, että kalateiden rakentaminen mereltä Oulujärveen saakka on tärkeä periaatekysymys. Voimalaitoksia rakennettaessa lohelle ei löytynyt sellaista puolustajaa, jonka ääni olisi kantanut vallan kamareihin. Kansakunnan energiahuoltoa turvattaessa kalastus, kulttuuri ja perinteet painettiin taka-alalle.
Oulujoki Oy:stä Imatran Voiman kautta Fortumiksi vaihtunut, joen voimaa käyttävä sähköyhtiö tekee komeaa tiliä. Pienenä mutta tärkeänä osana menestyksessä ovat Oulujoen vesistön voimalaitokset, jotka jauhavat taukoamatta arvokasta säätövoimaa. Voimalakunnan saavat vasta nyt, kymmenien vuosien taistelun jälkeen osansa kotijoen tuomasta hyödystä.
Seuraava askel tuntuu joen rannalta katsottuna luonnolliselta: Fortum rahoittaa merkittävästi Oulujoen kalateiden rakentamista. Toistaiseksi lupauksia on annettu vain vedestä, mutta kyllä energiayhtiö tajuaa myös mahdollisuutensa parantaa imagoaan. Muistot pilkkahintaan ostetuista koskiosuuksista elävät jokivarressa vieläkin. Niiden sijaan olisi mukava kertoa, kuinka iso yhtiö tuli ja avasi lohelle tien Pohjanlahdelta Kainuun merelle.
Karkean arvion mukaan koko Oulujoen avaaminen nousukalalle maksaisi 15 miljoonaa euroa. Teko saisi osakseen valtavaa julkisuutta ja jäisi eläväksi muistutukseksi suuresta ympäristöteosta. Fortum laittoi enemmän rahaa yhden miehen optioihin ja sai kansan vihat niskaansa.
Kutu- ja poikasalueita ei voimavirraksi rakennetussa joessa ole tarpeeksi, mutta niitäkin voidaan tehdä. Myös Oulujoen sivujoista löytyy lohen häähuoneeksi kelpaavia sorakoita. Ja miksipä merikala ei joskus voisi nousta Oulujoen reitin latvavesillekin, tervamaiden nivoihin.
Kaikkiaan lohipolitiikka on paljon enemmän kuin Oulujoen kalatiet. Sama soppa kiehuu Kemi- ja Iijoella, vapaista Tornion- ja Simojoista puhumattakaan. Vuodesta toiseen kerrotaan, kuinka kansantaloudellisestikin kannattamatonta on pyytää lohi merellä. Kalastaja saa lohesta ehkä kaksi euroa kilolta, istutuskulut ovat ainakin viisinkertaiset saaliskiloa kohti. Parempi olisi maksaa merikalastajille rannalle jäännistä kunnon korvaus ja päästää lohi nousemaan kutujokiinsa.
Parin vuoden päästä on kulunut 60 vuotta siitä, kun Oulujoki lakkasi olemasta lohijoki. Muistovuoden kunniaksi odotetaan puheiden lisäksi entistä enemmän tekoja.