Viyai Kumar Lachmansingh on täynnä intoa ja uskoa tulevaisuuteensa Haagissa. Hänen intialainen kauppansa Transvaalin kaupunginosassa hyötyy Bollywood-villityksestä niin, että Lachmansingh suunnittelee juuri päättyneen laajentamisen jälkeen uutta. Apuna on vuonna 1972 liikkeen aloittanut isä, eteläamerikkalaisen Surinamin kautta Hollantiin saapunut herrasmies, jonka sukujuuret ovat Intiassa.
Särmikkään poliitikon Pim Fortuynin murha ja sen jälkeen elokuvaohjaaja Theo van Goghin murha pitivät Hollantia jokin vuosi sitten otsikoissa. Heidän kummankin viestinsä liittyi maahanmuuttoon ja muualta tulleisiin, hollanniksi allochtoon´eihin. Maassa on nyt viisi vuotta keskusteltu ja politikoitu. Paljon ja kiivaasti. Lakipäätös toisensa jälkeen on tiukentanut aikaisemmin suvaitsevia maahanmuuttolakeja ja kuristanut porttia, jonka läpi Hollantiin yritetään.
Nyt ulkomaalaisasiat eivät enää sytytä syntyperäistä keskivertohollantilaista, jonka mielestä suvaitsevaisuudellakin oli rajansa. Keskiviikkona on parlamenttivaalit. Tässä kampanjassa poliitikot ovat keskittyneet talouteen, eläkkeisiin ja verotukseen.
Maahanmuuttajat ja ulkomaalaistaustaiset eivät kuitenkaan ole kadonneet minnekään.
Haagin tiheimmin asutussa kaupunginosassa Transvaalissa ja vastaavasti Amsterdamin Baarsjesissa myydään pienissä putiikeissa pitkiä villakaapuja niin naisille kuin miehille, huiveja ja silkkisareja, islamin sääntöjen mukaista sallittua halaal-ruokaa, turkkilaisia makeisia, eksoottisia mausteita ja kylpyöljyjä. Lapset hyörivät aikuisten jaloissa kaduilla.
Transvaalin ja Baarsjesin asukkaista valtaosa on sukujuuriltaan muita kuin hollantilaisia.
Haagin kaupunginhallinnossa integraatioasioiden kanssa työskentelevä Surrenda Sandokhi sanoo maahanmuuttajien yhä paremmin löytäneen paikkansa Hollannin yhteiskunnasta, mutta hän kiittää siitä siirtolaisia, ei maahanmuuttopolitiikka. Myös yhteiskunnan polarisoitumisesta kuulee väitteitä. Yksi kuitenkin on varmaa: Hollannissa yhteiskunta on puhunut, vaikka keskustelun sisällöstä ja tasosta on monia käsityksiä.
Monikulttuurisissa kaupunginosissa elämä jatkuu vaali- ja parlamenttipuheiden ohessa. Epäilijöitä ja nykyhallituksen politiikan arvostelijoita riittää. Siksi keskiviikon vaalit ovat jännittävät.
Siirtolaistaustaisia arvioidaan olevan koko maassa noin viidennes asukkaista. Huomattavalla osalla heistä, keskimäärin ottaen noin joka toisella, on Hollannin kansalaisuus ja näin ollen myös äänioikeus. Esimerkiksi 360 000 turkkilaistaustaisesta jopa 75 prosentilla on Hollannin passi.
Maahanmuuttajaväestön arvioidaan äänestävän useimmiten oppositiossa nyt olevia vasemmistopuolueita. Pelkkä matematiikka kertoo kuitenkin, että tämä 3 miljoonan etnisen asukkaan hajanainen ryhmä ei yksin riitä kaatamaan hallitusta 16 miljoonan ihmisen maassa.
PääministeriJan Peter Balkenenden mahdollisuudet koota vaalien jälkeen viides hallituksensa ovat ennusteiden mukaan hyvät. Balkenenden kristillisdemokraatit ovat pitkin syksyä kilpailleet tasaisesti Wouter Bosin johtaman työväenpuolueen kanssa kannatuksesta. Viimeisimmät luvut ovat kääntyneet Balkenenden hyväksi.
Vähemmistöhallituksessa istuu nyt kristillisdemokraatteja ja oikeistoliberaalisen VVD:n ministereitä, yhtenä heistä rauta-Ritaksi kutsuttu, populistisen suorapuheinen, kannattajiensa ihailema ja muiden eri asteisilla kielteisillä laatusanoilla kuvailema maahanmuuttoministeri Rita Verdonk.
Opposition kaksi suurinta ovat työväenpuolue ja sosialistipuolue. Viime keväänä maahanmuuttoasioista syntyneen kriisin jälkeen hallituksesta eronnut vasemmistoliberaali D66-puolue on menettänyt kannatustansa.
Amsterdamin yliopistossa muuttoliikkeitä tutkiva professori Rinus Penninx ei säästele sanojansa maahanmuutto- ja integraatiopolitiikasta puhuessaan. Hollannissa on 25 vuotta tehty maahanmuuttolakeja, ja Penninxin mukaan suuri osa toimenpiteistä on ollut onnistuneita, vaikka kärjekkäässä julkisessa debatissa on toistuvasti väitetty muuta.
Penninx odottaa liberaalipuolueen ja ministeri Verdonkin saavan vaaleissa takkiinsa.
"Maahanmuuttokysymys ei Hollannissa ole vasemmisto-oikeisto-kysymys kuten Ranskassa, vaan näkemyslinjat kulkevat puolueiden läpi", hän kuvaa.
Pim Fortuyn sai kannatuksensa vuonna 2002 näkemyksillä, että Hollannissa on tarpeeksi ulkomaalaisia ja että maahanmuutto- ja integraatiopolitiikassa oli puutteita ja virheitä. Karismaattisen esiintyjän perintö jäi elämään hänen kuolemansa jälkeen muiden puolueiden ohjelmissa.
Tutkija pitää viime vuosien keskustelua kotimaassansa monilta osin "hölynpölynä". Luokittelu taustaltaan erilaisiin ihmisiin vie vääriin päätelmiin, kun huomattavan moni sukujuuriltaan maahanmuuttaja on samalla Hollannin kansalainen. Allochtonen-nimitys maahanmuuttajista ja heidän jälkeläisistään on epämääräinen jo pelkästään kuningashuoneen sukujuurien näkökulmasta: saksalaisia siellä täällä.
"Joka perheessä Hollannissa on paluumuuttajia tai maahanmuuttajia", Penninx muistuttaa.