Onko Oulun kaupunkisuunnittelu enää hallinnassa, kun 2018 rakennettujen asuntojen keskikoko on 32 neliömetriä ja viime vuonnakin vain 44 neliömetriä?
Yksipuolisen ”korkeiden” sijoitusyksiötalojen rakentamisen sijaan keskusta-alueille tarvitaan moni-ilmeisempää, perheasuntoja lisäävää, kohtuuhintaista asuntotuotantoa.
Keskustan uudisrakentaminen ei tarjoa järkevän kokoisia ja kohtuuhintaisia perheasuntoja niille, jotka arvostavat lyhyttä työmatkaa, hyviä julkisia ja muita palveluja ja liikenneyhteyksiä.
Muissakin kasvukeskuksissa kipuillaan grynderien ehdoilla tapahtuvasta ”sijoituskanakoppien” rakentamisesta. Puuttuu sosiaalisesti kestävä kaupunkisuunnittelu. Pitäisi keskittyä enemmän kaupungin rakenteeseen eikä keskusteluun korkeista rakennuksista sinänsä, vaan niidenkin asuntotyypeistä.
Ouluunkin on rantautunut malli, jossa tonttia ei omista taloyhtiö vaan tonttirahasto. Näin rakennusliikkeet yrittävät markkinoida mahdollisuutta päästä halvalla kiinni kalliiseen uudisasuntoon. Ostajalle ei aina kerrota tarkasti tonttivuokran ehdoista.
Tonttivuokra voi hämärtää asunnon todellista hintaa. Esimerkiksi Vantaalla vuokratonteilla olevat asunnot eivät kuulu halvimpien joukkoon ja siellä halutaan jo rajoittaa vuokratonttien määrää.
Keskustelu ”korkeasta” ei lupaa parempaa asumista. Valtuutettu Jarmo Husson (kok.) (Kaleva 5.11./Lukijalta) esittämä ”markkinatalous” eikä ”tiheä” ja ”korkea” ratkaise ongelmia. Veikko Ervasti (Kaleva 9.11./Lukijalta) pitää sitä ”mahtipontisena”.
Saadaanko jo avattu ”korkean” kiinteistösijoittamisen ”Pandoran lipas” (vrt. Kaleva 14.11.) jotenkin vastuullisemmalle pohjalle? Tähän ei haastateltu yhdyskuntajohtaja Matti Matinheikkikään antanut vielä eväitä.
90-luvun alussa Meritulliin yritettiin silloisen geodeetin Jaakko Mähösen ja kollegoiden esittämillä rakentamistapaohjeilla saada monipuolisia asuntoja ja niiden hallintamuotoja. Tarjolla oli näköaloja kohtuuhintaiselle asumiselle, toisin kuin nykyisin. Lamavuodet kaatoivat tavoitteet. Rakentaja toisensa jälkeen halusi muutosta, tinkiä ohjeista.
Keskusta-asutus on lisääntynyt. Rakentamisohjeisiin, maapolitiikkaan ja kaupunkisuunnitteluun tarvitaan uusia linjauksia ja kehitysaskelia.
Monipuolisen ja kohtuuhintaisen asumisen pitäisi lisääntyä sijoittamisessa ja asuntojen myynnissä. Sijoitusyksiörakentamisen sijaan ja rinnalle tarvitaan perheasuntoja.
Valtio voi edistää kohtuuhintaista asumista laskemalla ARAn/valtiovarainministeriön omat Sivakan ja yleishyödyllisten vuokrataloyhtiöiden lainakorot pankkikorkojen tasolle, kuten Helsingissä. Ylimääräinen rahastus voidaan täälläkin purkaa kaupungin ja valtion kasvusopimuksissa.
Monimuotoinen asuminen, yleishyödyllinen ja perheasuntotuotanto sekä elinkaari- ja laatuvastuut pitäisi kirjata rakentamistapaohjeisiin ja maanluovutusehtoihin. Tätä on esitetty myös ”vastuullisen rakentamisen asuntomessualoitteessa" 2017.
Kalervo Ukkola
kaupunginvaltuutettu (vas.)
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.