Maahanmuutto on tämän hetken trendikkäin virtahepo olohuoneessa. Kaikesta sen ympärillä vellovasta kyllä puhutaan, mutta itse asiasta harvemmin. Kaikkein mediaseksikkäimpiä ja eniten keskustelua herättäviä aiheita ovat rasismi ja rasismin vastustaminen, vaikka varteenotettavia ja keskustelun arvoisia aiheita varmasti olisi muitakin.
Kyllä, rasismia täytyy vastustaa. Se täytyy aina muistaa sanoa ääneen ja mielellään heti ensimmäiseksi, koska jos sitä ei sano, on joidenkin mielestä huono ihminen ja joko rasisti tai vähintäänkin rasistien kätyri. Minä vastustan rasismia.
Sosiaalisessa mediassa on meneillään jo ainakin pari vuotta kestänyt paheksunnan ja pöyristymisen kausi, jolle ei loppua näy. Politiikasta tuttu metodi on levinnyt myös kärkkäimpien kansalaisten keskuuteen: haukutaan ja arvostellaan toisia, sen jälkeen nostetaan omaa häntää, mutta missään vaiheessa ei pyritä aitoon ja ratkaisukeskeiseen vuorovaikutukseen, jonka tavoitteena olisi paras mahdollinen lopputulos, joka yhteistyöllä olisi saavutettavissa.
Ei yhteisymmärrystä aina synny, eikä tarvitsekaan syntyä, mutta käytöstapojen soisi koskevan kaikkia. Tarkoitushakuinen mustamaalaaminen, valehtelu ja vääristely ovat tietyissä piireissä yleisiä keinoja oman paremmuuden ja oikeassa olemisen todistamiseksi.
Näihin kyseenalaisiin keinoihin turvautuvat ihmiset joko ovat kunniattomia paskiaisia tai ajattelevat kaikkien keinojen olevan sallittuja omien päämääriensä pyhittämiseksi. Usein sekä että. Ei, paatuneen rasistin ja kaikkia koskevan, yhtäläisen ihmisarvon kieltäjän kanssa ei tarvitse keskustella tai yrittää ymmärtää häntä, ei siitä ole mitään hyötyä.
Tämäkin asia täytyy muistaa sanoa ääneen, koska jos sitä ei sano, on joidenkin mielestä huono ihminen ja joko rasisti tai vähintäänkin rasistien kätyri.
Usein varsin vähäistä huomiota saa se, että suvakkimädättäjä-, hyysäri-, natsi-, fasisti- ja rasistileimoja jaellaan yleisesti sellaisillekin, joille ne eivät millään muotoa kuulu. Jokainen maahanmuuttokriittinen ihminen ei ole väkivaltainen rasisti, eikä jokainen maahanmuuttomyönteinen ihminen ole romuttamassa talouttamme ja muuttamassa Suomea islamistiseksi valtioksi. Valheellinen tai ymmärtämättömyyteen perustuva leimojen lätkiminen on vahingollista.
Minä olen sekä maahanmuuttomyönteinen että maahanmuuttokriittinen. Joidenkin mielestä se on sula mahdottomuus. Onneksi näitä umpimielisiä on vain kourallinen, kaikki muut ymmärtävät, mitä tarkoitan.
Maahanmuuttoa koskemattomaan maahanmuuttokeskusteluun osallistuvat useimmiten ne, joilla on vähiten annettavaa. Kyvykkäimmät, hyvin argumentoivat ja kiihkottomat ihmiset ovat hyvin usein tähän saakka todenneet, etteivät halua osallistua lasten hiekkalaatikkoleikkejä muistuttavaan, koulukiusaamishenkiseen huutoväittelyyn, joka keskittyy asioiden sijaan henkilöihin.
Onneksi aivan viime aikoina on noussut esiin rohkeita kansalaisia, jotka ovat kyllästyneet onnettomaan keskustelun tasoon. He tuovat esille maahanmuuttoon liittyviä hyviä ja huonoja puolia, perustelevat väitteensä eivätkä provosoidu jatkuvista yrityksistä huolimatta. He jakavat suuren enemmistön käsitykset siitä, että asioilla on aina vähintään kaksi puolta – kasvava maahanmuutto ei ole pelkästään hyvä eikä pelkästään huono asia.
Surkuhupaisaa tässä maltillisten, järkevää ja rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua käyvien ihmisten tapauksessa on se, että monia heistä on yritetty hiljentää ja mustamaalata valheellisilla väitteillä. Heitä on yritetty leimata ja yhdistää aatteisiin tai ihmisiin, joiden kanssa heillä ei ole mitään tekemistä. Heitä on haukuttu, nimitelty ja uhkailtu. Tähän on syynsä: he ovat uhka typerälle ja perusteettomalle kiihkoilulle.
Joillekin faktat, maltti, taito argumentoida ja keskustella asiallisesti ovat pahinta mahdollista myrkkyä. Heille on kauhistus joutua toteamaan, että tunnepohjainen, faktoihin perustumaton asennoituminen toimii ehkä samanmielisten selkääntaputtelijoiden piirissä mutta ei oikeassa maailmassa.
Joillain ihmisillä usko omaan maailmankatsomukseensa, ideologiaansa ja omaan oikeassa olemisen ehdottomuuteensa on joskus niin vahva, että sitä ei voi horjuttaa mitenkään, ei edes osoittamalla ajatusmaailman mahdottomuuden. Joskus onkin vain yritettävä hyväksyä, että maailmassa tulee aina olemaan pahuutta ja typeryyttä, sinisilmäisyyttä ja ymmärtämättömyyttä. Lohtua sentään tuo se, että suurin osa ihmisistä on edelleen järkeviä, oikeudenmukaisia ja itsenäiseen ajatteluun kykeneviä.
Asiallinen, maltillinen, järkevä ja faktoihin perustuva yhteiskunnallinen keskustelu maahanmuutosta on mahdollista, mikäli vain tahdomme niin. Silloin täytyy, toisin kuin tässä kirjoituksessani, keskustella maahanmuuttokeskustelun keskustelijoiden sijaan itse asiasta.
Jyri Paretskoi on kirjailija Iisalmesta.