Kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen lyttää euron yhdessä asiantuntijatyöryhmän kanssa julkaisemassaan kirjassa Euron tulevaisuus. Sen mukaan eurosta ei ole ollut juuri mitään hyötyä muille kuin Saksalle ja tukipaketteja saaneille kriisimaille. Poikkeuksellisen pitkään jatkuneen alhaisen korkokannan edutkin professori kuittaa kelvottomiksi, koska asuntojen hinnat ovat nousseet.
Keskustelu EU:n talouspolitiikasta, yhteisvaluutasta ja tulevasta kehityksestä on paikallaan. Vastuullinen vaihtoehtojen esittäminen on perusteltua, sen sijaan räväkät juupas–eipäs -jaaritukset eivät palvele ketään eivätkä mitään.
Keskustelu euron eduista ja haitoista kietoutuu pitkälti liittovaltiokeskusteluun, joka puolestaan on hyvin mustavalkoista.
Euron puolustajat ovat juuri nyt ahtaalla, koska vuonna 2008 alkaneeseen talouskriisiin yhdistyy Suomessa raju rakennemuutos, kestävyysvaje ja epäedullinen väestökehitys. Vaikeuksista on helppo syyttää euroa. Euroalueen talouksien eritahtisuus ja vahva euro ovat ongelma, kun vanhaa taikatemppua devalvaatiota ei pystytä tekemään.
Euroalue perustettiin, jotta unionin sisämarkkinat ja EU:n asema maailmantaloudessa vahvistuisivat. Suomelle euron alkuaika oli poikkeuksellisen suotuisaa aikaa. Nyt vahva euro heikentää kilpailukykyä.
Vakaan valuutan ja talouden uskottiin hitsaavan jäsenvaltiot yhteen, varmistavan Euroopan talouden toimivuuden ja luovan eurooppalaista hyvinvointia pitkälle tulevaisuuteen. Koska kaikki euron jäsenmaat eivät kuitenkaan lähtökohtaisesti olleet kypsiä noudattamaan yhteisesti sovittuja pelisääntöjä, ollaan nyt liemessä. Osa EU- ja euromaista on velkaantunut surutta tai ruokkinut kiinteistökuplaa.
Siksi EU:n on ollut pakko tehdä tukipaketteja, lisätä sääntelyä ja jäsenmaiden taloudellista ohjausta. Mekanismeja on rakennettu kriisin edetessä, mutta myös vastaavien ongelmien välttämiseksi. Pankkiunioni ja pankkivalvonta ovat osa prosessia.
Muita on helppo osoittaa sormella, mutta Suomessakaan ei hyviä aikoja ja liikkumavaraa ole osattu käyttää hyväksi tulevaisuuden suunnittelussa. Päätöksiä on syntynyt vasta pakkoraossa.
Laadukkaan ja vakaan kansainvälisen valuutan luominen on itse asiassa ollut valtava menestys. Yhdysvaltain pankki- ja euroalueen talouskriisi ovat kuitenkin häirinneet euroaluetta merkittävästi. Rahapolitiikka ja kansallinen finanssipolitiikka ovat kärsineet hajanaisuudesta ja jäsenmaiden talouskasvu on ollut eritahtista.
Aito liittovaltio ratkaisisi monet poliittiset ja taloudelliset ongelmat, mutta siihen ei Suomessa eikä valtaosassa jäsenmaita ole poliittisia edellytyksiä. Vaihtoehtoja on kuitenkin muitakin, ja niitä on asiantuntijoiden syytä tuoda esiin.
EU ei ole muuttumaton monoliitti, vaan se elää juuri siten, kuten jäsenmaat päättävät. Unioni on toistaiseksi aina pystynyt sopeutumaan, muuttumaan ja näyttämään suuntaa, minne mennään. Niin nytkin.
Pääkirjoitus