"Innostuin heti kauheasti tästä ideasta! Ei ajeta moottoripyörillä vain johonkin kuusen juureen juomaan kaljaa, vaan pidetään seminaari ja keskustellaan tulevaisuuteen liittyvistä asioista", hymyilee sosiaalipolitiikan dosentti Leila Simonen Helsingistä.
Simonen on yksi noin kolmestakymmenestä motoristista, jotka kokoontuivat viikonlopun ajaksi Liminkaan. Päristelevä porukka kulkee nimellä MC-Academia. Sen jäsenet tekevät työtään pääasiassa Suomen tiede- ja yritysmaailmaa.
Motoristiakatemian puheenjohtajana viisi vuotta toiminutta tulevaisuuden tutkija Mika Mannermaata viehättää yhdistyksen pienimuotoisuus.
Jäseniä kiinnostaa asioista keskusteleminen ja moottoripyöräily. Nämä kaksi asiaa yhdistetään kerran vuodessa pidettävässä seminaarissa, jossa keskustellaan Suomen tulevaisuudesta.
Mannermaa toteaa, että mitään pääsyvaatimuksia motoristiakatemia ei jäsenilleen aseta. Kiinnostus kyseisiin asioihin riittää.
Toiminnan luonnetta ajatellen on hänestä kuitenkin ymmärrettävää, että moni jäsenistä on korkeasti kouluttautunut.
MC-Academian toiminta rajoittuu 25 vuoteen. Yhdistys on perustettu vuonna 1993, ja se lakkautetaan vuonna 2017, kun Suomen itsenäistymisestä tulee kuluneeksi sata vuotta.
MC-Academialla on oma arkisto. Sinne päätyvät myös videoille tallennetut seminaarit. "Jos vuonna 2017 on olemassa Suomi-niminen valtio, arkisto luovutetaan silloin valtiovallan suuntaan", Mannermaa lupaa.
Vuosittaiset seminaarit järjestetään yleensä pienillä paikkakunnilla. 25 vuoden aikana on tarkoitus kartoittaa koko maa.
"Tähän mennessä on liikuttu aika paljon Pohjanmaalla. Hämeessä, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla ollaan oltu harvemmin", Mannermaa kuvailee.
Vuonna 2004 MC-Academia kokoontui Utsjoella.
Mannermaa korostaa, että seminaareissa halutaan huomioida aina paikallinen näkökulma.
Vuosien varrella MC-Academia on kasvanut hallitusti. Ensimmäisessä kokoontumisessa vuonna 1993 Savitaipaleella oli neljä moottoripyörää. Nyt ajavia jäseniä on noin kolmekymmentä.
Leila Simonen aloitti moottoripyörällä ajamisen viitisen vuotta sitten. "Sitä ennen en ollut edes mopon kyydissä käynyt", hän toteaa ja myöntää, että kiiltävän punaisella Ducatilla ajaminen vaati harjoittelua.
"Se oli aluksi ihan hirveän vaikeaa. Minulla on automaattivaihteinen auto, ja tässä on omat tehtävät kummallekin kädelle ja jalalle", Simonen sanoo.