Sisäisesti eriseurainen puolue karkottaa ulkopuolisia ja lamaannuttaa omia. Kokeneen keskustavaikuttajan Seppo Kääriäisen analyysi puolueen kunnallisvaalitappiosta lauantaina oli lyhyt ja ytimekäs.
"Rökäletappiolle" löytyi monia muitakin selityksiä, kun keskustan puoluevaltuuskunta tuskaili vaalien jälkitunnelmissa Järvenpäässä.
Vastuuta vyörytettiin erityisesti puoluesihteeri Jarmo Korhoselle, joka rehvakkaasti oli luvannut nostaa puolueen kannatuksen 25 prosenttiin.
Ajaminen kaksilla rattailla kaiveli vielä monen mielessä. Vaalien jälkipuheissa sanonnalla on tarkoitettu sitä, että puoluesihteeri on vetänyt toista linjaa kuin puoluejohtaja Matti Vanhanen.
Korhonen myönsi osuutensa vaalitappioon, mutta vaaliveturin oma analyysi jäi ylimalkaiseksi. Hän paheksui sitä, että kuntaliitosriitojen seurauksena keskustalaisia oli eräissä kunnissa ehdokkaina kilpailevilla listoilla.
Puoluesihteerin mielestä kampanjan tueksi olisi tarvittu massiivinen valtakunnallinen mainoskampanja. Mutta sitä varten olisi pitänyt ottaa miljoonan verran velkaa, hän lisäsi. Kansanedustaja Markku Laukkanen tivasi, miksi kampanjassa ei tehty korjausliikettä, vaikka sellaisen tarve oli nähty hyvissä ajoin ennen vaaleja.
Keskusta menetti kuntavaaleissa 30 000 äänestäjää, ja sen kannatus putosi 20,1 prosenttiin. Sillä tuli vasta kolmas sija kokoomuksen ja SDP:n jälkeen.
"Sitä sun tätä ja väärinpäin"
Pekka Myllymäki Varsinais-Suomesta harmitteli viime kevään vaalirahoituskohua. Hän kertoi, että hyvin alkanut ehdokashankinta vaihtui jupakan myötä täydelliseksi hiljaisuudeksi.
Keskustan vaalikampanja oli erään arvostelijan mielestä hengetön, iloton ja väritön. Vähän sitä sun tätä ja sekin väärinpäin, kansanedustaja Aila Paloniemi jatkoi. Hän viittasi puolueen vaalijulisteeseen, jossa mökit olivat vinksin vonksin.
Vanhanen ei välittänyt enää selitellä tapahtunutta. Tappio mikä tappio, hän tokaisi. Vanhanen antoi ymmärtää, että itseruoskinta saisi jo päättyä.
-- Meillä ei ole varaa jäädä kuukausikaupalla piehtaroimaan vaalitappion kanssa, Vanhanen sanoi.