Paavo Väyrynen, 65, on nyt virallisesti puolueensa Suomen Keskusta rp:n presidenttiehdokas. Keskustan ylimääräinen puoluekokous päätti ehdokkaastaan Helsingissä lauantaina. Tilaisuudessa pidetyt puheet olivat odotettuja. Väyrysen kokemusta kiiteltiin ja miestä kehuttiin. Melkein pääsi unohtumaan, ettei puolueen ehdokkaaksi ollut tyrkyllä muita kuin Paavo Väyrynen.
Jotakin tunnelmasta puuttui. Puoluekokousedustajia oli vain vajaa kolmannes puolueen suuruuden päivistä. Selitykseksi ei kelpaa se, että Väyrysen valinta oli itsestäänselvyys. Jos puolue haluaa ehdokkaansa valtakunnan korkeimpaan tehtävään, innostuksen täytyy alkaa omasta puolueesta. Nähty innostus oli väkinäistä. Väyrysen mahdollisuuksiin ei taida todellisuudessa uskoa kukaan muu kuin ehdokas itse.
Keskustasta on puhti poissa. Kevään vaalien tulos oli sellainen palleaisku, ettei ilma ole palannut puolueen keuhkoihin vieläkään. Kahden vaalikauden mittainen pääministeripuolueen asema vaihtui pienemmän oppositiopuolueen rooliin. Romahduksen jäljiltä palautuminen kestää pitkään.
Vaikka viimeisimmät mielipidemittaukset osoittavat keskustan kannatuksen vajoamisen pysähtyneen, kymmenen prosenttiyksikön kannatuksen palauttaminen ei onnistu vielä tulevissa presidentinvaaleissa.
Puheenjohtaja Mari Kiviniemen tähtäin on vuoden päässä siintävissä kuntavaaleissa. Jos niissä ei tapahdu selkeää kannatuksen kasvua, viime keväänä nähty protesti ei ollutkaan ohimenevä tyytymättömyyden osoitus.
Näissä oloissa Kiviniemi teki sittenkin viisaasti kieltäytyessään presidenttiehdokkuudesta. Puuhakas Väyrynen hoitaa kampanjansa itse eikä vaadi puoluejohdolta suuriakaan ponnistuksia puolestaan. Edes se ei haittaa, että keskustan puoluejohdolla ja presidenttiehdokas Väyrysellä on selkeitä näkemyseroja erityisesti Eurooppa-politiikassa.
Ja kun presidentinvaalien tulos luultavimmin osoittautuu keskustan kannalta pettymykseksi, henkilövaalin luonteella selittäen syyn voi sysätä kokonaan Väyryselle.
Keskusta ei ole vielä käynyt perusteellista keskustelua siitä, miksi se on olemassa ja ketä varten. Väyrynen sanoi linjapuheessaan, että "alkiolainen ihmisyysaate on tarjonnut vaihtoehdon oikeiston ja vasemmiston materialismille". Voi olla, mutta sitä Väyrynen ei sanonut, miten tuo vaihtoehto näkyy keskustan nykyisessä politiikassa.
Keskustalaisen vaihtoehdon kirkastaminen on puheenjohtaja Kiviniemen tärkein tehtävä. Presidentinvaalikampanjan aikana niin ei tapahdu. Ehdokas Väyrynen kääntää puolueen kelloja pikemminkin pari vuosikymmentä taaksepäin. Hänen halunsa uudelleen kasvattaa presidentin valtaoikeuksia myös sisäpolitiikassa istuu tähän aikaan huonosti. Suomi on presidentti Mauno Koiviston ajoista lähtien parlamentarisoitunut normaaliksi länsimaaksi.
Poliittinen valta on hallituksella ja eduskunnalla -- ja niin pitää ollakin.