Keskustan eduskuntaryhmän into ministerikierrätykseen tuo monelle kansanedustajalle ilmaista julkisuutta. Lähestyvä puoluekokous alkaa muutenkin nostaa puolueen sisäisiä kierroksia.
Keskusta näyttää vaaliraha- ja lautakasakohujen jälkeen palanneen siilipuolustuksesta normaalitilaansa. Puolueen kärkipaikkojen kohtalosta voi spekuloida vaikka millä mitalla, kunhan sen tekevät omat eivätkä vieraat.
Pääministeri Matti Vanhasen asema on nyt niin turvattu ulkoisilta uhkilta - ellei Nuorisosäätiö kaadu päälle - että puolueen sisäinen ottelu hänen paikastaan voidaan kaikessa rauhassa aloittaa. Lähtölaukauksia taidettiin ampua useampiakin, kun keskusta-aktiivit risteilivät Suomenlahdella viikonvaihteessa.
Kesäkuun puoluekokoukseen Lahdessa on sen verran paljon aikaa, etteivät Vanhasen haastajat puheenjohtajakisassa astu vielä julkisesti esiin. Sitä odotellessa käydään varjonyrkkeily ministeripaikoista.
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli ilmoitti maanantaina puolueen varapuheenjohtajan Antti Rantakankaan höystämänä, että eduskuntaryhmä odottaa Vanhaselta aloitteita ministerikierrätyksestä. Eikä ihme, että odottaa: ministerinpesti on poliitikolle paikka auringossa, kansanedustajana istuminen ei sitä ole. Vuoden 2011 vaalejakin on jo ajateltava.
Ehdotukseen vain liittyy kaksi suurta pulmaa.
Ensinnäkin ministerikierrätykseen tarvitaan mielellään jokin syy. Nykyhallituksessa Ilkka Kanerva kaatui surkeaan skandaaliin, Tarja Cronberg luopui paikasta puolueensa puheenjohtajuuden myötä. Keskustan ministereitä ei mikään tällainen paine ole työntämässä ulos.
Toiseksi tarvitaan aloite, jonka voi tehdä vain Vanhanen. Eduskuntaryhmän tulo julkisuuteen voikin oireilla turhautumista siihen, ettei omia polkujaan kulkeva pääministeri ole vaihtopaineisiin reagoinut. Maanantaina huhumylly oli jo sellaisilla kierroksilla, että Vanhanen yritti viheltää peliä poikki ainakin tältä syksyltä.
Sanojen muotoilu oli merkillinen, sillä syksy muuttuu pian talveksi. Spekulointia tulevasta tämä ei suinkaan vähennä.
Näissä kuvioissa keskustan "pankkina" on Kelan pääjohtajuus. Jos Jorma Huuhtanen siirtyy siitä eläkkeelle, tarjolla on kunniallinen vetäytymispaikka jollekin poliitikolle. Jos yhden ministerin - Liisa Hyssälän nimi on useimmin esillä - saa sinne, samalla voi pyörittää muitakin paikkoja.
Mutta ei tällainenkaan junailtu herrahissioperaatio ulospäin hyvältä näyttäisi. Se olisi vanhanaikaista politikointia puhtaimmillaan. Puhe kierrätyksestä on joka tapauksessa saanut aikaan sen, että liuta nimiä on jo nostettu esiin mahdollisina ministereinä.
Sillä voi lämmitellä aikansa, kunnes puheenjohtaja- ja puoluesihteeripeli ensi keväänä toden teolla kuumenee.
Keskustan presidenttiehdokaskin pitäisi joskus päättää, ja siinä puolueen kuviot ovat vielä aivan levällään - kuten ovat myös SDP:llä ja kokoomuksellakin, jos ei Sauli Niinistö urakkaan ryhdy. Erikoisin veto tähän asti on ollut Tytti Isohookana-Asunmaan idea RKP:n Christoffer Taxellista keskiryhmien yhteisenä ehdokkaana.
Mielipidekyselyissä keskustan kannatus jumittaa 20 prosentin vaiheilla. Mediajulkisuudessa puolue tuntuu olleen viime ajat yhtä paljon kuin muut puolueet yhteensä. Kun huomio lähiaikoina siirtyy ministerinimien kautta puheenjohtajakisaan, julkisuuden määrä säilyy suurena mutta sen sävy muuttuu perinteiseksi henkilöpeliksi. Jos tämä olisi julkisuudenhallintaoperaatio kriisin jälkeen, se olisi taitava suunnitelma.