Päähallituspuolue keskusta näyttää onnistuneen saamaan hienoista etua hallituksen kärkihankkeiden kautta omalle perinteiselle kannattajakunnalleen, maaseudun viljelijäväestölle.
Suurin potti, 300 miljoonaa euroa, on tulossa bio- ja maatalouteen, joka on kärkihankkeiden ryhmässä ainoa todellista lisärahoitusta saava osa. Muut menettävät leikkauksien takia tuntuvasti enemmän kuin saavat.
Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus rummutti viime viikon kärkihankkeitaan, joihin ollaan sijoittamassa miljardi euroa. Sen voimalla pitäisi saada uusia ideoita jalostetuksi työksi ja tuotteiksi sekä työttömyys vähenemään.
Miljardi kuulostaa suurelta rahasummalta, mutta kun siitä riisutaan samaan aikaan tehtävät leikkaukset, nettovaikutus jää monilta osin olemattomaksi.
Miljardi euroa on suhteessa vähän siihen verrattuna, että liki kaikilta kärkihankkeisiin mukaan otetuilta osa-alueilta leikataan lähivuosina tuntuvasti.
On yksi poikkeus: keskustan lempilapsi maatalous. Maa- ja metsätalouteen pannaan lisärahaa 300 miljoonaa euroa, kun samaan aikaan sieltä leikataan 137 miljoonaa euroa. Lopputulos jää 163 miljoonaa euroa plussalle.
Kärkihankkeissa osoitetaan saman verran, 300 miljoonaa euroa, opetukseen ja koulutukseen. Lopputulos putoaa kuitenkin raskaasti miinukselle, sillä vuosina
2016–2018 näiltä sektoreilta on tarkoitus niistää 1,1 miljardia euroa.
Maatalouden ei luulisi olevan se osa-alue, johon nyt kannattaa panna erityispanoksia talouden nousuun saattamiseksi. Suomen pelastaminen tuskin lähtee sieltä.
On tosiasia, että maatalous on vaikeuksissa, mutta ei kuitenkaan Suomessa sen enempää kuin muuallakaan EU:ssa. Unionin alueella on ylituotantoa. Maitokiintiöiden poistuttua viime keväänä ylituotanto vain kasvaa ja kiristää kilpailua. Tilannetta hankaloittavat myös Ukrainan kriisin vuoksi asetetut pakotteet.
Maatalouspolitiikka on osa EU-politiikkaa, joten siihen pitää vaikuttaa unionin sisällä. Pakotepolitiikkakin on lähtöisin EU:sta, joten myös siihen liittyvät ongelmat ovat unionin ratkaistavissa.
EU ohjaa maataloutta koko ajan enemmän säännöstelystä kilpailuun. Viljelijöiden on vain mukauduttava tähän tosiasiaan, muuta vaihtoehtoa ei ole. Keinotekoisesti ei ole suurta viisautta yrittää ylläpitää loputtomiin sellaista, mikä ei kestä kilpailua.
Bio- ja maatalouden kärkihankerahasta se osa, jolla on tarkoitus kehittää vaihtoehtoja tuontiöljylle ja hiilelle, kätkee sisäänsä laajat taloudellisen kasvun edellytykset.
Maaseudun asuttuna pitämisen kannalta tämä on suuri mahdollisuus. Sen sijaan ruoantuotannon keinotekoinen pönkittäminen ei tuo lisäarvoa eikä pelasta maaseutua.
Hallituskumppanit ovat olleet ihmeen hiljaa keskustan kotiinpäin vedosta, vaikka tällainen politiikka nakertaa koko kärkihankeidean uskottavuutta.
Pääkirjoitus