Keskustan tupailloissa Pohjois-Pohjanmaalla pohditaan vielä toisenkin kerran, miksi piirin kansanedustajat tiputettiin tylysti pois, kun puolue jakoi tehtäviä valtioneuvostossa ja eduskunnassa. Suurimmalla keskustapiirillä ei äänivyörystä huolimatta mene häävisti. Pohjoispohjalaisia ei näy puoluejohdossa ja puolueen linjaa vetävässä puoluehallituksen työvaliokunnassa on edustaja vain keskustan lehtimiesten välityksellä.
Alueen keskustakansanedustajien keskinäinen epäluottamus ja kokemattomuus koituu muiden eduksi. Tupaillassa voi olla vaikea selittää, miksi pohjoispohjalaiset tukevat järjestelmällisesti muita kuin omia edustajiaan. Väen voi olla vaikea sietää sitä, että ministerihaaveet menivät sivu suun, eikä eduskuntaryhmän toista varapuheenjohtajuutta voi pitää minään riemuvoittona.
Pohjoispohjalaisten omaksuma käytäntö tukea muiden alueiden ehdokkaita on naiivi. Paikallinen keskustaväki onkin silmät kirkkaina todistellut, että Pohjois-Suomen yhteensä 12 keskustaedustajan paikkaa eivät riittäneet enempään kuin kahteen salkkuun. Kokonaispaletissa ne menivät Paula Lehtomäelle Kainuuseen ja Hannes Manniselle Lappiin.
Samaan aikaan kolmen keskustaedustajan Satakunnassa tulkittiin poliittiseksi realismiksi vaatia Juha Korkeaoja ministeriksi ja Timo Kalli eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Lisäksi Kauko Juhantalo koplattiin puolustusvaliokunnan johtoon. Kolmikko onnistui tavoitteissaan täydellisesti ja eteenpäin mennään rinta rottingilla.
Myös muita pieniä keskustapiirejä onnisti. Varsinais-Suomi sai kolmella edustajalla ministerinsalkun, tärkeän valiokunnan ja pankkivaltuuston puheenjohtajuudet. Keski-Suomen neljä paikkaa takasivat myös ministeriön isännyyden. Uudenmaan viidestä kansanedustajasta peräti kaksi pääsi ministeriksi.
Tämän jälkeen ei enää tiedä, mitä laskuoppia pitäisi käyttää, että kaksi merkittävää paikkaa pohjoiseen riittää ja nolla Pohjois-Pohjanmaalle.
Pohjois-Pohjanmaan kahdeksan keskustaedustajan tupeloinnin ansiosta Oulu ja Oulun seutu jäävät neljäksi vuodeksi ilman ministereitä. Asetelma ontuu, sillä liioin SDP ei enää valinnut Oulusta ministeriä. Edellisessä Lipposen hallituksessa pohjoissuomalaisia mahtui valtioneuvostoon peräti neljä, heistä kaksi valtakunnan toisesta osakeskuksesta Oulusta. Myös Lipposen ykköshallituksessa oli ministeri Oulusta ja Kainuusta.
Kyse ei siten ole vain Pohjois-Pohjanmaan keskustaväen sisäisestä asiasta. Alueen jääminen ilman ministeriä tai muita keskeisiä poliittisia tehtäviä vaikuttaa koko Oulun seudun asemaan ja kehitykseen valtakunnallisessa politiikassa.Seuraukset voivat olla vakavat, sillä muualla kotiinpäinveto kyllä osataan.
Anneli Jäätteenmäen hallituksessa kuusamolaissyntyinen Hannes Manninen tuntee Pohjois-Suomen asiat ja ongelmat jo kuntaliittokokemuksensa ansiosta. Kuhmolainen Paula Lehtomäki on myös varmaan nainen paikallaan, mutta muistaako kukaan, mitä hän on sanonut?
Odotettavissa on, että Pohjois-Pohjanmaan keskustaväen keskuudessa kytevä kiukku purkautuu pikapuoliin myös arvosteluna puolueen puheenjohtajaa kohtaan. Omia vikoja on kuitenkin turha selittää ulkopuolisilla tekijöillä. Politiikan tekotavassa täytyy olla jotain vikaa, kun alueen poliitikkoja ei arvosteta edes omassa puolueessa. Siitä kärsii nyt koko maakunta.