Keskustan yritys kampanjoida gallupit kumoon epäonnistui pahoin. Puolueella on edessään pyykinpesu vaalitappion takia. Matti Vanhanen saa varautua kovaan arvosteluun.
Keskustan huono vaalitulos oli aistittavissa jo ehdokasasettelun perusteella. Vain ankara loppuvääntö toi sille kutakuinkin siedettävän ehdokasmäärän. Ehdokkaiden vähentymistä selitettiin puolueessa kuntaliitosten seurauksilla. Sunnuntain kuntavaalitulos paljasti kuitenkin asian todellisen laidan.
Keskustan tulos putosi lähelle lamavuoden 1992 heikkoa tasoa. Keskusta joutui tyytymään silloin noin 512 000 ääneen ja 19,2 prosentin ääniosuuteen. Puoluetta johti siihen aikaan pääministeri Esko Aho.
Matti Vanhasen johtamaa keskustaa äänesti nyt vain vajaat 700 ihmistä enemmän, ja puolueen ääniosuus nousi nipin napin yli 20 prosentin rajan. Tuolla tuloksella heltisi vasta kolmas sija kokoomuksen ja SDP:n jälkeen. Se ei mairittele pääministeripuoluetta, kun vielä kokoomus meni ja otti historiallisen vaalivoiton.
Keskustan tulos on kova takaisku myös imagollisesti. Puolue menetti nimittäin asemiaan samaan aikaan perinteisesti vahvoilla alueillaan maaseudulla ja suurissa kaupungeissa. Kirvelevimpiä tappioita sille tuli Oulussa, Kuopiossa ja Seinäjoella, joissa se menetti suurimman ryhmän aseman.
Hallituskumppani kokoomus jyräsi noissa kaupungeissa. Kokoomuslaisilla on nyt suurin valtuustoryhmä maan kahdeksassa isoimmassa kaupungissa: Helsingissä, Espoossa, Vantaalla,Tampereella, Turussa, Oulussa, Lahdessa ja Kuopiossa.
Keskusta oli hävinnyt Matti Vanhasen johdolla jo tätä ennen muutamat vaalit niin, että häneen on iskostunut epäonnistujan leima. Sunnuntain kuntavaalien tulos vain vahvisti kuvaa. Vanhanen on ilmaissut halunsa jatkaa pääministerinä vuoteen 2015 asti, mutta nuo puheet voi jättää omaan arvoonsa viimeistään nyt.
Valtataistelu puolueessa käynnistyy ennen pitkää, ja sitä lietsoo eduskuntavaalitappion pelko. Vanhanen saa varautua vastaehdokkaisiin vuoden 2010 puoluekokouksessa. Paula Lehtomäen lisäksi lähtökuoppien paikkaa katselee ainakin puoluesihteeri Jarmo Korhonen, vaikka hänkään ei voi pestä käsiään puhtaaksi näiden vaalien tuloksesta.
Puoluesihteeri kantaa aina vastuun vaalituloksesta, ja se on yleensä suurempi kuin puheenjohtajan vastuu silloin, jos puoluejohtaja on pääministeri. Vanhasen ja Korhosen välillä ei vallinnut näiden vaalien strategiasta erimielisyyksiä. Puolueen kaksoiskärkitaktiikkakaan ei toiminut, joten toinen ei voi panna toista jalkapuuhun.
Vanhanen jatkaa pääministerinä eduskuntavaaleissa saamansa mandaatin turvin vuoteen 2011. Korhonen sen sijaan joutuu ratkaisemaan, lähteekö hän ehdolle ensi vuoden eurovaaleihin vai pysyykö hän puoluetoimistossa ja valmistautuu siellä haastamaan Vanhasen 2010. Luultavasti kotimaa kiehtoo häntä enemmän.
Vanhasenkin on mietittävä tarkoin omia siirtojaan. Hän ei voi jatkaa ja kuvitella, ettei mitään tarvitse muuttaa. On hyvin todennäköistä, että vaalitappio johtaa ennen pitkää ministerivaihdoksiin keskustassa.
Pääministerin kasvot kuluvat, mutta niitä ei voi vaihtaa noin vain kesken vaalikauden. Keskusta tarvitsee sen takia tuoretta verta hallitukseen. Jostakin pitäisi löytää keskustan Alexander Stubb, mutta sellaisia ei kasva joka oksalla.
Keskustan vaaliorganisaatiota ja kampanjaa pidettiin ennen maan parhaana, mutta kokoomus näyttää nyt mallia muille. Vanhasella ja Korhosella on tässäkin asiassa yhteinen syntisäkki taakkanaan.