Syyllistyn heti virheeseen, josta otsikossa varoittelen. Siitä huolimatta: sen jälkeen kun Matti Vanhanen ilmoitti luitaan kolottavan, tiedotusvälineet ovat keskittäneet politiikan raportointinsa keskustan puheenjohtajapeliin.
Ei siinä mitään, valinta on tärkeä eikä ole suinkaan yhdentekevää, kenet valitaan keskustan uudeksi veturiksi ja ainakin pätkäpääministeriksi. Vaikka politiikka on yhä henkilökeskeisempää, sen ei pitäisi kuitenkaan olla pelkkää henkilöhöttöä.
Keskusta on taitava noudattamaan Veikko Vennamon vanhaa viisautta, jonka mukaan ei ole tärkeää, mitä puhutaan, kunhan puhutaan. Väitän, etteivät minkään muun puolueen henkilövalinnat saa yhtä suurta huomiota. Muut puolueet voivat vain kadehtia keskustan taitoa pyörittää johtajavalintojensa uutisrulettia.
Mitä puolue edellä, sitä ehdokkaat perässä. Maksimoidakseen huomion puheenjohtajakandidaatit venyttävät julkisuuskampanjansa mahdollisimman pitkiksi. Paavo Väyrynen näytti jo esimerkkiä: hän heitti ensin vinkin mahdollisesta kiinnostuksesta, seuraavaksi hän kertoo milloin tekee lopullisen päätöksen ja vasta sitten kertoo sen.
Puoluesihteeri Jarmo Korhonen valitsi pitkä ja perään -taktiikan. Hän vihjaisi ensin, että kaikki tehtävät kiinnostavat. Lopullinen ilmoitus tulee vasta toukokuussa eli sen jälkeen kun selviää, onko tilausta mustalle hevoselle.
Luvassa on kaiken kaikkiaan valtava rummutus, mutta saammeko senkään jälkeen tolkkua, mitä esimerkiksi Paula Lehtomäki, Mari Kiviniemi, Antti Rantakangas tai moni muukaan todella tekisi pääministerinä, eikä vain pätkäsellaisena?
Mikä on heidän Suomi-visionsa? Väyrysen tai Mauri Pekkarisen kohdalla ainakin se olisi harvinaisen selvä. Kokenutta johtajaa haikaillut Väyrynen ei tietenkään tarkoittanut itseään, mutta hänen argumenttinsa ei ole huono. Suomi on lähivuosina niin syvällä nesteessä, ettei kokemus ole ainakaan rasite seuraavalle pääministerille. Miettikääpä itse: Väyrynen/Pekkarinen vai Lehtomäki? Jyrki Katainen vai Sauli Niinistö? Jutta Urpilainen vai Erkki Tuomioja/Eero Heinäluoma?
Edessä oleva poliittinen lumekeskustelu johtaa helposti siihen, että oikeasti isoimmat asiat jäävät jalkoihin. Eduskuntavaaleihin on enää runsas vuosi, eikä mikään suurista puolueista ole vielä pihahtanut, mitä ne tekisivät seuraavassa hallituksessa.
Onkin suuri vaara, että puolueet menevät vaaleihin taas kerran sammutetuin lyhdyin kertomatta äänestäjille, mitä ikäviä asioita heitä odottaa vaalien jälkeen. Ikävillä lupauksilla ei tietysti vaaleja voiteta, mutta jokin raja se pitäisi olla äänestäjien pimittämiselläkin. Tuskinpa äänestäjät rokottavat rehellisyydestä.
Harvinainen poikkeus on ollut Vanhanen, eduskunnan puhemiehen Sauli Niinistön lisäksi. Vanhanen nosti marraskuussa esille mahdollisuuden panna hyvätuloiset maksamaan korkeampia veroja "sotakorvauksina". Hän oli tosin päättänyt jo sitä ennen vetäytymisestään keskustan johdosta. Esitys oli helppo tehdä, koska hän ei joutuisi siitä ensimmäisenä tilille vaalien jälkeen.
Vetäytymisestä ilmoittavasta poliitikosta tulee yleensä samalla kellonlyömällä rampa ankka. Vanhaselle ei välttämättä käy niin, vaikka hänen puolueensa heittäytyy täysillä puheenjohtajapeliin. Nyt Vanhasella olisi oiva hetki ajaa läpi kovia päätöksiä, jotka menisivät hänen piikkiinsä. Muutoin käy niin, että kaikki ikävä lykkääntyy seuraavalle vaalikaudelle. Eihän lama tule ja mene vaalikausittain.
***
Ensimmäinen suomalainen on ostanut avaruusmatkan. Rahalla saa ja avaruusaluksella pääsee: lippu maksoi 200?000 dollaria. Nimeä ei tiedetä, mutta summasta voi päätellä, ettei asialla ole ihan tavallinen palkkanautti.