Joukko keskustan kolmekymppisiä vaikuttajia liputtaa vahvasti keskustan ja kokoomuksen yhteistyön puolesta maanantaina julkaistussa kirjassa. Siinä arvioidaan, että "vihersinisen hallitusvaihtoehdon" työntövoimana ovat SDP:n muuttuneet toimintatavat.
- SDP:lle tärkeintä näyttää olevan keskustan todellisten tai kuviteltujen tavoitteiden toteutumisen estäminen. Ilman SDP:n johdon toimintatapojen muutosta hallitusyhteistyö sen kanssa on suuri riski sekä keskustalle että kokoomukselle, kirjassa ilmoitetaan suorasukaisesti.
Vahvan keskustan tie -nimisen pamfletin kirjoittajakuntaan kuuluu keskustan ministereistä Paula Lehtomäki. Joukossa ovat myös kansanedustajat Antti Kaikkonen, Tatja Karvonen ja Pertti Salovaara, puoluesihteerin paikalle pyrkivä Mikko Alkio sekä suuri joukko ministereiden erityisavustajia.
Kollektiivisesti kirjan tekstistä vastaavat kirjoittajat arvioivat, ettei keskustan ja kokoomuksen varaan muodostuvaa hallitusta ole normaalioloissa juuri kokeiltu. Puolueiden tulisi pitkällä aikavälillä päästä eroon nykyisestä epäterveestä kilpailutilanteesta, joka hyödyttää kirjan mukaan sosialidemokraatteja.
Vihersinisen vaihtoehdon suurin yhdistävä tekijä on nuorten keskustavaikuttajien mielestä suhtautuminen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuteen sekä yksilön, lähiyhteisöjen ja yhteiskunnan vastuuseen.
- Sosialidemokraateille hyvinvointiyhteiskunta on enemmän päämäärä kuin keino. Sen nykyrakenteiden pakastaminen on muuttunut SDP:lle ja sen taustavoimana toimivalle ammattiyhdistysliikkeelle itsetarkoitukseksi. SDP:stä on tullut yhä selvemmin etuoikeutettujen vakituisessa työsuhteessa olevien jakopuolue, kirjassa huomautetaan.
Kirjoittajat kehottavat tunnustamaan sen tosiasian, että Suomea voidaan johtaa ilman SDP:tä.
Sukupolven puheenvuoro
Lehtomäki pitää kirjaa eräänlaisena jatkumona runsaat kymmenen vuotta sitten ilmestyneelle silloin puolueen nuoria aikuisia edustaneiden 80-lukulaisten teokselle Hyvästi 60-luku. Nyt julkaistun kirjan alaotsake on "Tervetuloa 2020-luku".
200-sivuisessa teoksessa pyritään keskittymään polttavimpiin tulevaisuuden kysymyksiin, kuten sukupolvien väliseen tulonjakoon, työelämän murrokseen, palveluiden turvaamiseen sekä ympäristö- ja energia-asioihin. Lehtomäen mukaan kysymys on yhden sukupolven puheenvuorosta, ei sukupolvien välisen sodan lietsomisesta.
Nuoret keskustavaikuttajat haikailevat myös keskustan vuoden 1999 vaaleihin valmisteleman työreformin perään. Heidän mielestään se olisi nostanut keskustan suurimmaksi puolueeksi, jos puolue olisi opiskellut uudistusohjelman sisällön ja toiminut yhtenäisesti.
Kirjassa arvioidaan, että työreformista on toteutettu verotusta sekä osin paikallista sopimista ja työnantajamaksujen alentamista koskevat osat. Toteuttamista odottavat toimet perusturvan vahvistamiseksi perustulon hengessä.
Järjestölliset linjat esille
Yksi kirjan luvuista käsittelee erityisesti puoluesihteerin työsaraksi miellettyä järjestökoneiston kehittämistä ja puolueen sisäistä uudistamista. Sekä Alkio että varapuheenjohtajan paikkansa uusimiseen kesäkuun puoluekokouksessa tähtäävä Lehtomäki kiistivät, että kyseessä olisi silti mikään vaalikirja.
Siitä huolimatta Alkion puoluesihteerikampanjan nettisivuilta ja kirjasta löytyy täsmälleen samaa ja hieman uudelleen muotoilua tekstiä. Molemmissa mm. lukee, että "Keskustan on luotava vahvat vaikuttamiskanavat mm. palkansaajille, yrittäjille, lapsiperheille, maatalousyrittäjille ja kuntaihmisille. Näin luodaan vuorovaikutteinen, järjestöorganisaation eri osaset toisiinsa hitsaava keskusta."