Suomen keskusta on toiminut juuri niin kuin uskottavan oppositiopuolueen kuuluu. Se ei ole tyytynyt vain moittimaan hallituksen budjettilinjaa ylimalkaan, vaan puolueen eduskuntaryhmä julkisti perjantaina julkistanut oman talous- ja budjettipolitiikan linjansa. Työtä on vaalien alla tehty otsa rypyssä; pumaskalla on mittaa lähes sata kunnioitettavaa liuskaa.
Keskustan paperi on kolmijakoinen. Ensimmäinen osa käsittelee Lipposen hallitusten kahdeksan vuoden tilinpäätöstä, eikä tulkintojen sävy ole yllätys. Talous on kasvanut, mutta samaan aikaan vahvat vahvistuvat, alue-erot kasvavat, kuntapalvelut ovat kriisin partaalla. Pieleen on mennyt myös veropolitiikka, perhepolitiikka, terveyspolitiikka, asuminen, ihmisten turvallisuus ja niin edelleen. On kuin lukisi yhteenvetoa keskustan välikysymyksistä.
Toinen osa on vähemmän propagandistinen. Kansanedustajat Maria Kaisa Aula, Kyösti Karjula ja Jaana Ylä-Mononen ovat avustajien ja asiantuntijoiden kera laatineet työllisyysstrategian, jota hyvin voi pitää ansiokkaana yhteiskunnallisena aivovoimisteluna.
Työreformin kaltaista alas ammuttavaa iskusanaa on nyt visusti vältetty, eikä sanoma suuntaudukaan työmarkkinapolitiikkaan vaan työllisyyspolitiikkaan. Kohdentamalla työnantajamaksualennuksen matalan tuottavuuden työhön keskusta laskee saatavan 30 000 uutta työpaikkaa. Käytännössä se tarkoittaisi pienipalkkaisia töitä kotitaloudessa ja palvelualoilla.
On selvää, että Suomen työllisyyspolitiikassa on kohentamisen varaa. Keskustan paperi on laadittu tavalla, jossa on aineksia asiallisen poliittisen keskustelun vauhdittamiseen. Puhe työllisyydestä on samalla isku Paavo Lipposen hallituksen heikkoon kohtaan: koko ajan korkeina pysyneisiin työttömyyslukuihin.
Kolmas osa liittyy budjettipolitiikan linjaan. Se on myös osa, joka tuo esiin varjobudjetin suurimman heikkouden: valtion menojen lisäyksen, joka pitäisi rahoittaa lisävelalla. Keskustan ehdotukset nostaisivat puolueen omien laskujen mukaan valtion menoja ensi vuonna 180 miljoonalla eurolla. Tämäkin summa edellyttää, että laskelmat vero- ja työllisyysvaikutuksista toimivat puolueen toivomalla tavalla. Jos eivät, velkaa pitäisi ottaa vieläkin enemmän.
Keskustan ehdotus on näiltä osin hyvin tuttu. Puolue on aina ollut halukas ottamaan populistisesti hallitusta enemmän velkaa. Näin päädytään siihen, ettei pää jäänyt vetävän käteen. Jos keskusta olisi pystynyt pitämään tiukan menolinjan, sen vaihtoehto olisi kiinnostavampi ja vakavammin otettava. Tämä esitys tuskin saa loppumaan nokittelua Lapualla sijaitsevasta setelipainosta.
paakirjoitus@kaleva.fi