Oulun keskustasta päätettäessä katse pitää suunnata kauas tulevaisuuteen. Esillä olleista päävaihtoehdoista parempi on keskitetty malli, joka vie autot pysäköintiluolastoon.
Pitkään suunniteltu kallioparkki nostettiin Oulussa viime syksynä äkisti hyllylle. Niin kävi, koska keskustan tontinomistajat eivät sitoutuneet riittävästi maankäyttösopimuksiin. Toiseksi kalliotilojen hinta näytti nousevan korkeammaksi kuin oli oletettu, yli 60 miljoonaan euroon.
Päätöstä saattoi ymmärtää, koska talouden taivaanrannasta puski tuolloin aina vain synkempiä pilviä. Tontinomistajien vastahankaa selittivät ainakin kustannuspelot. Yksittäinen asukas tai asuntoyhtiön osakas ei koe olevansa vastuussa siitä, miltä Oulun keskusta vuosien päästä näyttää.
Viime syksyn äkkijarrutuksen jälkeen suunnittelun pyörät lähtivät onneksi uudelleen liikkeelle. Työn välitulos, Elinvoimainen kaupunkikeskusta -raportti julkistettiin viime viikon lopussa.
Päätöksentekotahti on nyt tiivis. Heti kesälomakauden jälkeen elokuussa kaupunginhallitus valitsee ydinkeskustan ratkaisumallin, ja valtuuston vuoro on 8. marraskuuta.
Noiden päätösten merkitystä ei voi vähätellä. Kyse on yksinkertaistettuna siitä, voiko Oulun ydinkaupunki kehittyä viihtyisäksi ja vetovoimaiseksi vai annetaanko alueen alakulon edelleen jatkua. Jälkimmäisen merkit osuvat nyt tulijan silmiin ensi silmäyksellä.
Elinvoimainen kaupunkikeskusta -raportissa vaihtoehtoisia kehittämismalleja on kaksi: keskitetty ja hajautettu. Kummassakin tavoitteena on autoton keskusta ja kävelyalueiden lisääminen. Keskitetyssä autojen paikoitus, korttelihuolto ja väestösuojat rakennetaan yhdellä kertaa. Hajautetussa paikoitus ja korttelihuolto sekä väestönsuojat valmistuisivat eri puolille kaupunkia ja eri vaiheissa.
Keskitettyyn malliin kuuluu kallioparkki, siis iso maanalainen pysäköintiluolasto, Ajatus suututtanee edelleen osan kaupunkilaisista. Vastustus on ainakin osaksi pohjautunut vääriin käsityksiin hankkeesta koituvista kustannuksista. Luolaston hinnasta vain pieni osa jäisi veronmaksajien maksettavaksi.
Keskustan kehittämistä pitäisi ajatella samalla tavalla kuin yritysten ja kotitalouksien hoitoa. Jos ei hankita uutta tuotantokoneistoa, jos ei remontoida paikkoja kuntoon, jos ei katsota yhtään pidemmälle tulevaisuuteen, rappeutumisen seuraukset alkavat pian tuntua ja näkyä. Ja kääntäen: iso kertapanostus kirpaisee hetken, mutta tuo hyvää kymmeniksi vuosiksi eteenpäin.
Nyt esillä olevista kahdesta mallista keskitetty vaihtoehto takaa varmemmin sen, että Ouluun saadaan keskusta, johon tullaan muutenkin kuin pakosta. Päätös keskitetystä mallista olisi sellainen rohkeuden osoitus, jota kaupunginjohtaja Matti Pennanenkin maanantain Kalevassa peräsi. Linjaus keskitetyn mallin puolesta sysäisi Oulussa todennäköisesti liikkeelle vaiheen, joka poikisi monia myönteisiä ilmiöitä.
Myös yksi erityinen käytännön syy puoltaa keskustan kohteiden nopeaa rakentamista: jos ja kun Simoon tai Pyhäjoelle alkaa muutaman vuoden päästä nousta ydinvoimala, se taatusti kuumentaa rakennusmarkkinoita ja nostaa myös Oulussa tapahtuvan rakentamisen kustannuksia.