Keskustan historiaa Oulun 100-vuotisjuhlia varten kirjoittavan ex-opetusministerin ja pitkäaikaisen kansanedustajan, tohtori TyttiIsohookana-Asunmaan mielestä presidentinvaalin jälkimainingeissa painiskeleva keskusta elää nyt murrosvaihetta.
Siitä kunnialla selviytyminen vaatisi hänen mielestään puoluejohdolta kentän miesten kuulemista. "Keskustalla on menossa vaaran vuodet", hän sanoo.
Käydyt presidentinvaalit olivat kova isku pääministeripuolueelle. Puoluesihteeri Eero Lankia on päätöksensä tehnyt, eikä kannatusmittauksetkaan lupaa hyvää.
Keskusta on yhä kakkosena 22,1 prosentin kannatuksellaan, mutta suunta on alaspäin, kun taas SDP ja kokoomus ovat nostaneet kannatustaan. Vuoden takaisesta mittauksesta keskusta on menettänyt kolme prosenttiyksikköä.
Tytti Isohookana-Asunmaa neuvoo pääministeri, puheenjohtaja Matti Vanhasta katselemaan maakuntiin päin.
"Vanhasen päätöksenteossa näkyy, ettei hän ole sitouttanut itseään kannattajakuntaan", Isohookana-Asunmaa laukoo. Hänen mielestään Vanhanen on asiajohtaja ja virkamiesjohtaja.
Puheenjohtajan ongelma on Isohookana-Asunmaan mielestä alun pitäen siinä, ettei häntä valittu puoluejohtajaksi kannattajakunnan tuella, vaan hän ajautui paikalle pääministeri-puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäen jouduttua sivuraiteelle Irak-kiistan takia.
Komentotyyli
ei vetele
Tutkittavansa myös käytännön kautta tunteva Isohookana-Asunmaa muistuttaa, että keskustaväki ei tunnetusti niele käskyjä ylhäältä alaspäin.
Sitä on vuosien saatossa yritetty aina yhtä huonoin tuloksin. Kun puoluejohtaja on sulkenut korvansa kannattajakunnan viestiltä, on edessä ollut vaalitappio.
Hän kertaa kuinka esimerkiksi Johannes Virolainen ja Paavo Väyrynen oppivat virheiden kautta kentän tavoille ja toimivat niin, että kentän mies ainakin tunsi saaneensa tahtonsa lävitse.
Keskustaväelle on aina ollut luonteenomaista, ettei se kohtele johtajiaan silkkihansikkain, vaan kannattajakunta on aina ollut johtajilleen ankara.
Tytti Isohookana-Asunmaa toivookin tulevilta johtajilta suoraa kontaktia kentälle. Se on turvallisuustekijä.
Isohookana-Asunmaa suree sitä, että keskustan järjestöorganisaatio on nyt repsahtanut, eikä sitoutumisen aste ei ole entinen.
Järjestökoneiston vahvuus on Isohookana-Asunmaa mielestä ollut keskustan turva.
Tytti Isohookana-Asunmaa näkee puolueen 2000-luvun alun tilanteessa piirteitä 60-luvun puolivälin jälkeisiin aikoihin. Vuonna 1970 keskustan kannatus humahti 17,1 prosenttiin, kun sitä ennen oltiin turvallisesti 20 prosentin paremmalla puolella.
Alimmillaan keskustan kannatus oli vuonna 1972 16,4 prosenttia.
Isohookana-Asunmaan mielestä keskusta on päässyt aina jaloilleen, kun liike on saatu tekemään töitä jonkin asian eteen. Aikoinaan sytykkeinä olivat kehitysaluepolitiikka, kansaneläkeuudistus ja tasa-arvovaatimukset.
Puolueilla on yleisestikin Isohookana-Asunmaan mielestä pyrkimyksenä tietysti kannatuspohjan kasvattaminen, mutta yhtä aikaa aate ja asiat saattavat haalistua.
"Johtajilla ei ole uskallusta taistella jonkin teeman puolesta", hän harmittelee.
Liike kaipaa dramatiikkaa
Vaikka Isohookana-Asunmaa myöntää olevansa hieman huolissaan keskustan tilasta, näkee hän myös asian toisen puolen.
"Historiasta voi oppia, että ilman tällaisia kohtalonhetkiä, kovia tappion paikkoja, keskusta ei olisi taisteleva puolue", hän toteaa.
Liike tarvitsee Isohookana-Asunmaan mukaan dramatiikka, jotta draivi säilyisi.
Hänen mielestään on hyvä, että puoluesihteeri nyt vaihtuu. Jo tällä saadaan Isohookana-Asunmaan mielestä aikaiseksi terveellistä säpinää Oulussa kesäkuussa pidettävään juhlakokoukseen.