Kolumni

Kes­kus­ta­lai­suu­den mal­li­kau­pun­ki Oulu yskii

Nykyinen Suomen Keskusta on vaihtanut pariin otteeseen nimensäkin sillä perusteella, että puolue kykenisi muuntautumaan vanhasta Maalaisliitosta valtakunnalliseksi yleispuolueeksi.

Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Nykyinen Suomen Keskusta on vaihtanut pariin otteeseen nimensäkin sillä perusteella, että puolue kykenisi muuntautumaan vanhasta Maalaisliitosta valtakunnalliseksi yleispuolueeksi ja pääsisi kaupunkeihin.

Maalaisliitto perustettiin vuonna 1906. Vuonna 1964 Maalaisliiton nimi muuttui Keskustapuolueeksi, joka vaihtui nykyiseksi Suomen Keskustaksi vuonna 1988.

Nykyään puhutaan lyhyesti keskustasta, joka mielletään edelleen vahvasti maaseutupuolueeksi, mutta asemoidaan Suomen poliittisessa kartassa keskelle.

Puolue on kyennyt yhteistyöhön niin oikealle kuin vasemmalle.

Oulussa keskusta sai ensimmäiset kolme valtuutettua vuoden 1964 kunnallisvaaleissa. Valtuutettuja valittiin tuolloin 47.

Vuoden 1984 vaaleissa puolue ylitti ensimmäisen kerran 10 valtuutetun rajan saaden 11 valtuutettua 59:stä.

Oulun suurimmaksi puolueeksi keskusta kiipesi vuoden 1996 vaaleissa saaden 13 valtuutettua. Kokoomus ja SDP jäivät tuolloin 12 valtuutettuun.

Tuosta lähtien keskusta on ollut Oulun suurin puolue lukuun ottamatta vaalikautta 2009–2012, jolloin kokoomuksella oli 16 valtuutettua ja keskustalla 14.

Tuolla kokoomusvetoisella vaalikaudella Oulu lähti suureen kuntaliitokseen, josta keskusta keräsi heti seuraavissa kuntavaaleissa voiton. Keskusta sai 19 valtuutettua, kun kakkonen kokoomus jäi 13 valtuutettuun.

Nykyisessä Oulun kaupunginvaltuustossa keskustalla on 17 valtuutettua ja toiseksi suurimmalla kokoomuksella 13 valtuutettua.

1900-luvun lopulla kun keskustasta tuli ensimmäistä kertaa Oulun suurin puolue, todettiin, että keskustan on onnistunut ensimmäisen kerran päästä valtaan suuressa suomalaisessa kaupungissa.

Oulusta puhuttiin keskustalaisuuden mallikaupunkina, jossa Suomen Keskusta voi näyttää, miten se kykenee kehittämään isoa kaupunki sortumatta pikkukuntamaiseen näpertelyyn.

Silloinen keskustan keulamies Matti Pikkarainen hyödynsi puolueensa saaman valta-aseman. Pikkarainen piti joukkonsa kurissa ja nuhteessa eikä antanut puolueessa omaa linjaa vetämään pyrkineelle lestadiolaisuudelle liikkumatilaa.

Keskustan valtuustoryhmä kykeni yhteistyöhön ja otti Oulusta vetovastuuta.

On oikeastaan aika ironista, että juuri kokoomus käytti johtokautensa kuntaliitokseen ja hävisi sen tuloksena seuranneet vaalit keskustalle.

Vaalivoittajana Suomen Keskustasta ei ole ollut kuntaliitoksen jälkeen johtajuuteen. Harjoitteluun on ollut aikaa viisi ja puoli vuotta.

Keskusta ei ole pystynyt tekemään Oulusta mallikaupunkia ellei sitten peruskepulaisuuden. Kaikilla on oma mielikuva väyrystelystä ja pekkaroinnista. Tuo mielikuva ei mieltä ylennä.

Suurimman puolueen valtuutetut ovat keskittyneet moittimaan muita puolueita, ettei mitään tehdä eikä mitään tapahdu. Naukuminen on ollut jatkuvaa. Mikään ei kelpaa valtapuolueen valtuutetuille.

Samalla keskusta on onnistunut sujuttamaan virkakoneistoon puolueelle myötämielisiä henkilöitä, mutta heihinkään ei ryhmässä olla tyytyväisiä.

Eikö olisi jo aika katsoa, löytyykö sitä johtajuutta Ouluun keskustan riveistä vai ei? Panna rivit suoriksi ja ottaa vastuuta.

Valtuustoryhmä voisi katsoa peiliin ja pohtia, miten se on toiminut viime vuodet ja toimii jatkossa.