Ydinkeskustan pienuus todettiin Oulun kaupunkikuvan kehittämisen suurimmaksi ongelmakohdaksi Kalevan järjestämässä tietoiskussa lauantaina. Liike-elämän ja asukkaiden tarpeiden yhdistämistä pohtivat paikalle kutsutut asiantuntijat sekä runsaslukuinen yleisö.
"Mielestäni moniin taloihin voisi hyvinkin rakentaa 5-10 kerrosta lisää, jolloin ylimmät kerrokset olisivat asuntoja", myyntipäällikkö Jorma Kinnunen Realia Managementista esitti.
Kinnusen mielipide sai tyrmäyksen kaupunginarkkitehti Jari Heikkilältä, joka pitäisi Oulun mielellään klassisena tasakorkeana kaupunkina, josta erottuisivat vain julkiset monumentit. Myöskään arkkitehtiylioppilas Satu Fors ei näe pilvenpiirtäjien tuovan viihtyisyyttä katukuvaan, sillä korkeat rakennukset näkyvät vain kaukaa katsottuna.
Professori Helka-Liisa Hentilä Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolta painotti, että keskustaa täytyy kehittää asukkaiden ehdoilla. "Asukkaat tekevät alueista eläviä. Se, jolle keskusta on koti, välittää siitä ihan eri tavalla."
Kalevan tietoiskussa paneelikeskustelijat ja yleisö kävivät läpi diasarjan johdolla Oulun kaupunkikuvan kehitystä 1900-luvun alusta tähän päivään. "Vaurastuminen, aikakauden arvot, lainsäädäntö ja rahoitusmekanismit näkyvät kaupunkikuvan kehityksessä", Hentilä listasi.
Yleisössä keskustelua seurannut kaupunginvaltuutettu Timo Heikkilä (kesk.) toivoi meren näkyvyyttä, katsottiinpa sitä vaikka pilvenpiirtäjistä käsin. "Kaikki kaupungit hakevat maamerkkejä. Rakennusten täytyy ylittää uutiskynnys."
Samoilla linjoilla Heikkilän kanssa oli Oulun ydinkeskustan asukasyhdistyksen puheenjohtaja Erkki Rautiainen. "Joissain taloissa voisi hyvinkin olla 15 kerrosta. Korkeutta vaan, niin eiköhän ala kaupunki näyttää kaupungilta."
Mielipiteitä vaihdettiin myös kallioparkista, matkakeskuksesta, pyöräilystä, Hupisaarten rakentamisesta, Ideaparkista ja lähiöistä.
Jorma Kinnusen mukaan Oulu on ollut kiitollisessa asemassa, sillä suurena maanomistajana se on voinut rakentaa uusia lähiöitä yksi kerrallaan. Panelistit eivät tahtoneet panna lähiöitä paremmuusjärjestykseen, vaan tyytyivät toteamaan, että jokainen asuu omassa paratiisissaan.
Satu Fors muistutti, ettei puukaupungin perään saa jäädä itkemään. Sen sijaan nyt pitäisi muistaa vaalia 1950-1960-lukujen rakennuskantaa.
Tietoisku alkoi ja päättyi samalla toteamuksella: kaupunki ole koskaan valmis. "Jos jatkuva muutos pysähtyy, syntyy autio kaupunki", Helka-Liisa Hentilä kiteytti.
Katso myös diaesitys Oulun rakentamisesta vuosien varrella.
