Pääkirjoitus

Kes­kus­ta puo­lus­tus­kan­nal­la

Keskustan johto tyytyi viikonvaihteessa vain puolustautumaan kritiikkiä vastaan sen sijaan, että se olisi ottanut julkisuusaloitteen käsiinsä ja esittänyt Matti

Keskustan johto tyytyi viikonvaihteessa vain puolustautumaan kritiikkiä vastaan sen sijaan, että se olisi ottanut julkisuusaloitteen käsiinsä ja esittänyt Matti Vanhasen johdolla uusia avauksia. Pääministeri asettui presidentinkin tueksi. Keskustan johto kommentoi ahkerasti puoluevaltuuskunnan kokouksessa Jyväskylässä viime aikojen poliittisia tapahtumia. Uusien avausten esittäminen jäi vähiin. Ehkäpä puoluetta tyydyttää vähäeleisen hallituspolitiikan kansalaisilta saamat myönteiset arviot. Päähallituspuolueelta on kuitenkin lupa odottaa määrätietoista linjanvetoa ja yhteiskunnallisia avauksia. Nyt sitä ei nähty eikä kuultu.

Oman hallituksensa nimitys- ja muunkin politiikan puolustaminen on tietysti pääministerin velvollisuus, mutta yllättävän laajasti ja perusteellisesti Vanhanen asiaan paneutui. Sitä hän teki hallituskumppani SDP:n ja jopa presidentti Tarja Halosenkin puolesta, vaikka presidentti osaa varmasti puolustautua itsekin. Näkemyksiään tulevista tapahtumista Vanhanen ei sen sijaan suostunut raottamaan edes siltä osin, kuuluuko Suomen EU-komissaarin paikka keskustalle, ellei puhemies Paavo Lipponen saa tavoittelemaansa komission puheenjohtajan paikkaa. Lipponenhan ei aio ryhtyä rivikomissaariksi. Hän on sanonut sen itse moneen kertaan.

Suurin oppositiopuolue kokoomus sai pääministerin moitteet ääripoliittisesta linjasta, kun eräät puolueen edustajat ovat arvioineet komission puheenjohtajuuden kuuluvan EU-parlamentin oikeistoryhmälle. On tietysti totta, että voi kulua pitkä aika ennen kuin Suomella on jälleen esittää vakavasti otettava ehdokas komission johtoon. Silti on realismia myöntää, että EU-parlamentin vaalitulos vaikuttaa unionin johtotehtävien jakoon.

Ovea kansanäänestyksen järjestämiselle EU:n perustuslaista raotettiin puoluevaltuuskunnan Eurooppa-kannanotossa hieman aiempaa enemmän, mutta myös toisensuuntaisia arvioita kuului. Esimerkiksi varapuheenjohtaja, ulkomaankauppa- ja kehitysyhteistyöministeri Paula Lehtomäki katsoi muutosten EU:ssa jäävän niin vähiin, ettei ole aihetta kysyä kansan kantaa.

Kansanäänestykset ovat Suomessa neuvoa-antavia, eivät sitovia. Neuvoa ei kannatakaan kansalta kysyä kovin kevyin perustein. Tulos voi kaiken lisäksi olla niin tasaväkinen, että neuvo jää saamatta.

Paavo Väyrynen osaa nostaa profiiliaan EU-kysymyksissä varsinkin vaalien lähestyessä. Nyt hän syytti puheenjohtaja Vanhasta liittovaltiokehityksen suosimisesta ja ilmoitti laativansa oman ohjelmansa vaaleihin. Vaikka hän niin tekeekin, keskusta otti kokouksessaan selkeän askeleen kohti EU-myönteisempää politiikkaa. Se onkin reaalipolitiikkaa unioniin kuuluvan maan pääministeripuolueelta.

Tulevat presidentinvaalit puhuttavat jo poliitikkoja myös vanhassa presidenttipuolueessa keskustassa. Aikojen muuttuminen näkyy kuitenkin. Monet haluavat Vanhasen keskittyvän mieluummin pääministerin tehtäviin kuin ryhtyvän presidenttiehdokkaaksi.

Näkemys on perusteltu siitä näkökulmasta, että pääministeri on nykyisin Suomen merkittävin poliittinen johtaja. Silti kaikki puolueet näkisivät yhä kernaasti presidentin tulevan omista riveistä, eikä keskustalla ole ainakaan tällä hetkellä ketään toista yhtä arvostettua ja suosittua poliitikkoa kuin Vanhanen. Hänellä on edessään kova sisäinen paini, kun hän ottaa kantaa siihen, suostuuko hän ehdokkaaksi ja Halosen haastajaksi, jos Halonen haluaa jatkaa, kuten on syytä olettaa.