Keskustan on vallannut jonkinlainen paniikki. Muuten ei voi ymmärtää puolueen eduskuntaryhmän päätöksiä, joissa pantiin vaihtoon viime viikolla niin eduskunnan varapuhemies kuin ryhmän varapuheenjohtaja. Markku Kosken paikalle nousi Sirkka-Liisa Anttila ja Juha Rehula syrjäytti Kyösti Karjulan. Molemmat lähtijät ovat Pohjois-Pohjanmaalta, molemmat valitut Hämeen suunnalta.
Kehnosti menneiden euro-, kunnallis- ja presidentinvaalien jälkeen keskusta on aloittanut syyllisten etsinnän. Satavuotisjuhliinsa valmistautuva pääministeripuolue näkee taivaanrannalla suuren peikon: eduskuntavaalit vuoden kuluttua. Niissä ei ole varaa epäonnistua. Puoluesihteeri Eero Lankia ilmoitti jo luopuvansa tehtävästään Oulun puoluekokouksessa. Kenttäväki tarvitsee hänen mukaansa uutta kipinää. Mutta on varsin omituista, että puolueen eduskuntaryhmä omilla päätöksillään sammuttaa kipinää juuri vahvimmilla kannatusalueillaan. Ratkaisussa on koston makua.
Eduskunnan varapuhemiehiä, saati sitten eduskuntaryhmän varapuheenjohtajia kierrättämällä ei puolueen ulkoista kuvaa uusita. Ne ovat tehtäviä, joita suuri yleisö ei normaalisti edes huomaa. Eniten ne motivoivat puolueen omia aktiiveja. Puolueen sisäisessä hierarkiassa kaikilla johtopaikoilla on merkitystä.
Pohjois-Pohjanmaan keskusta ylpeilee olevansa puolueen suurin piirijärjestö. Mutta se ei näköjään estä, että muut lakaisevat lattiaa piirin alueelta johtopaikoille päässeillä. Nämä ovat politiikassa sellaisia temppuja, jotka muistetaan.
Kosken ja Karjulan tekemisillä tai tekemättä jättämisillä ei ole suoraa yhteyttä vaalitappioihin, eikä tällaisten kakkosrivin paikkojen avulla edes puolueen ulkoista kuvaa rakenneta. Suuren yleisön mielikuvat syntyvät keskustan johdon kautta.
Puheenjohtajan, pääministeri Matti Vanhasen asemaan on erittäin vaikea puuttua tässä vaiheessa ja juuri EU-puheenjohtajuuden alla. Epämääräinen, hahmottumaton kritiikki ja tyytymättömyys hakevat näin purkautumisteitä. Anttila putosi aikoinaan varapuheenjohtajan paikalta pois liian näkyvän maatalouspoliittisen roolin takia. Nyt hän palasi takaisin, jotta keskustan maatalouspoliittinen profiili nousisi.
Keskustan voima on ollut aina sen kenttäväessä, ja myös Pohjois-Pohjanmaan kaltainen vahva alue kaipaa motivointia ja näkyviä asemia. Lankian seuraajan mahdollisuudet hengen nostattamisessa tehdään tällaisilla tempoilevilla, huonosti valmistelluilla valinnoilla hyvin vaikeiksi.