Keskustan alamäki jatkuu, kertoo tuorein Helsingin Sanomien teettämä mittaus. Eduskuntavaaleista kannatus on pudonnut 2,6 prosenttiyksikköä. Kyse ei ole mittavirheestä. Kannatuksen kuihtuminen on todellista.
Puolueen sisällä syitä ja syypäitä on haettu. Jätevesiasetus, EU, pääministeripuolueen asema ja aatteellisuuden häviäminen löytyvät pitkältä listalta. Ne ovat varmasti ihan oikeita syitä.
Puolue voisi kuitenkin aloittaa itsetutkiskelun miehestä ja ilmiöstä nimeltä Paavo Väyrynen. Hänestä tulee puolueensa presidenttiehdokas, koska itse sitä palavasti haluaa ja koska muut puolueen kellokkaat eivät ehdokkaaksi halua. Väyrysen ehdokkuus kuvastaa keskustan nykyjohdon näköalattomuutta, johtajuuden puutetta ja avuttomuutta, jotka rankan vaalitappion jälkeinen masennus kuorruttaa.
On hyvinepätodennäköistä, että presidentinvaalikampanjaan ryhtyminen Väyrynen keulassa tuo uutta nousua keskustan kannatukseen. Väyrysellä ei ole realistisia mahdollisuuksia voittaa vaaleja. Väyrynen putosi eduskunnasta Uudellamaalla viime keväänä. Hänellä ei ole maanlaajuista kannatusta, eikä valtiollisia vaaleja Suomessa voiteta ilman etelän ääniä.
Väyrysen ehdokkuus tarkoittaa käytännössä pyyhkeen heittämistä kehään. Keskustan hampaita kiristellen esitetyt perustelut "hyvästä ja kokeneesta" ehdokkaasta ovat irvokkaita ja aiheuttavat laajasti vain myötähäpeän tunteita. Keskustan johto ei usko vaalimenestykseen eikä se usko Väyryseen.
Alkiolaisen aatemaailman modernisointi ja tuominen tähän päivään tarkoittaa väistämättä henkilöiden vaihtamista ja uuden sukupolven marssittamista keskeisiin tehtäviin, rohkeasti ja päättäväisesti. Sekin olisi viisautta todeta, ettei puolueella ole nyt käytettävissään ehdokasta, joka kykenisi vakavasti kilvoittelemaan maan ykköstehtävästä. Presidentinvaaleissa väistämättä tulevan tappion jälkeen on vaikea koota itseään menestykseen kuntavaaleissa.
Puheenjohtaja Mari Kiviniemen johtajankyvyt on asetettu kyseenalaisiksi - eikä ihan perusteetta. Hän on ilmoittanut painokkaasti, ettei keskustan presidenttiehdokkuus kiinnosta. Ja siihen piste. Myös muut raskaan sarjan keskustalaiset ovat toinen toisensa jälkeen kieltäytyneet. Ajopuun tavoin puolue on soljunut tilanteeseen, jossa sillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin Paavo Väyrynen.
Itse asiassa on vaihtoehto, jos on rohkeutta. Mari Kiviniemi voisi edelleen osoittaa johtajuutta laittamalla arvovaltansa peliin. Hänen pitäisi soittaa Väyryselle ja ilmoittaa, ettei tästä tule ehdokasta. Sen jälkeen Kiviniemen pitäisi tiedottaa, että tavoittelee keskustan presidenttiehdokkuutta, ja jos puoluekokous ei häntä valitse, hän jättää puheenjohtajuuden.
Siinä on riskinsä. Puolueväki saattaisi äänestää hänet ulos. Mutta ainakin lähtö olisi näyttävä. Nykymenolla Kiviniemi hiillostetaan hiljakseen puheenjohtajan paikalta eikä puolue senkään jälkeen voi hyvin pitkään aikaan. Emännän on aika näyttää kyntensä.