Keskustan ja kokoomuksen yhteistyön viriäminen vuoden 2006 jälkeen on myönteinen asia. Yhteistyö presidentinvaaleissa (2006) ja sinivihreän hallituksen muodostaminen (2007) merkitsivät puoluesuhteiden normalisoitumista. Keskustan ja kokoomuksen kyvyttömyys yhteistyöhön merkitsi aiempina vuosina tarpeetonta etulyöntiasemaa sosialidemokraateille. Tasavaltalaisuus vahvistui, kun eri hallitusvaihtoehdot tulivat yhdenvertaisiksi.
Sinivihreä hallitus - ensin Vanhasen, nyttemmin Kiviniemen johdolla - on hoitanut hyvin Suomen asioita. Merkittävintä on ollut sosiaalinen ote, työllisyyden ensisijaisuus ja työmarkkinapoliittinen osaaminen. Tämä on lyönyt vasemmiston ällikällä. Vasemmiston mahdollisuus olisi ollut siinä, että keskusta ja kokoomus epäonnistuisivat näissä asioissa.
Poliittisissa voimasuhteissa on tapahtunut vuoden 2007 jälkeen liikahduksia. Kokoomus on hilautunut ykköseksi vaaleissa ja gallupeissa. Se nousi keskustan kantaan vuoden 2007 eduskuntavaaleissa pitkälti Sauli Niinistön huikean kannatuksen ansiosta. Sittemmin kunnallisvaaleissa ja EU-vaaleissa kokoomus on jatkanut voittomarssiaan. Keskusta on jäänyt gallupeissa toiseksi tai kolmanneksi.
Kokoomus lähtee vuoden 2011 eduskuntavaaleihin ennakkosuosikkina. Viimeaikaiset tutkimustulokset viittaavat kylläkin siihen, että kokoomuksen karkumatka on tasaantunut. Todennäköisintä on, että suurimman puolueen asemasta kilpailevat silloin juuri keskusta ja kokoomus.
Kiviniemen valinta puheenjohtajaksi näyttää virkistäneen keskustan kannatusta. Puolueen kannatuskäyrä sojotti vielä keväällä alasuuntaan, mutta nyt kannatus on tasaantunut ja nokka on kääntynyt loivaan nousuun. Pääministerigallupeissa Katainen ja Kiviniemi näyttävät olevan omassa luokassaan.
Keskustan samaistuminen joko vasemmistoon tai oikeistoon olisi vaarallinen asia. Keskustapuolueen raja hämärtyi 1960-luvun lopulla sosialidemokraatteihin ja koko vasemmistoon. Kannatus luisui alamäkeen. Ruvettiin puhumaan "auringonlaskun puolueesta".
Sdp:stä kehittyi hegemonistinen puolue. Keskusta mursi sen 1980-luvulla tahtopolitiikalla. Se tarkoitti puolueen rohkeaa asettumista Sdp:n aatteelliseksi vaihtoehdoksi ja poliittiseksi vastapainoksi. Väyrysen keskusta haastoi Sorsan Sdp:n. Vuoden 1991 eduskuntavaaleissa keskusta saavuttikin veret seisauttavan vaalivoiton.
Nyt poliittiset olosuhteet ovat erilaiset. Keskusta on yhteistyössä oikeiston kanssa. Keskustan samaistuminen oikeistoon antaisi vasemmistolle ja perussuomalaisille kultatarjottimella ilmaisia aseita keskustaa vastaan. Asetelma heilauttaisi puolueiden voimasuhteita merkittävästi ja johtaisi poliittisen kentän kahtiajakoon Ruotsin tapaan.
Suomen poliittinen kenttä on arvopohjaisesti kolmijakoinen, ja sen tulee näkyä hallitus- ja eduskuntapolitiikassa. Keskustan menestyksen tae on poliittis-aatteellinen itsenäisyys ja omintakeisuus, selvät rajat niin vasemmalle kuin oikealle.
Keskustakaan ei ole itsetarkoitus. Keskustalla on merkitystä vain, jos sen politiikasta on Suomelle ja suomalaisille sellaista hyötyä, jota naapuripuolueet eivät tarjoa. Ihmisyys, yhteiskunnan eheys, alueellinen tasapaino, yrittäjyys, inhimillinen työelämä ja realistinen vihreys sekä vastuullinen ulkopolitiikka antavat keskustalle olemassaolon oikeutuksen.
Yhteistyötä ja kilpailua ei pidä sekoittaa toisiinsa. Keskusta ja kokoomus ovat yhteistyökumppaneita hallituksessa ja kilpailijoita vaaleissa. Vaalitulos ratkaisee vuoden 2011 hallituspohjan ja -politiikan. Olisi poliittisesti tyhmää sitoutua etukäteen johonkin hallituspohjaan ikään kuin vaalituloksella ei olisi määräävintä merkitystä.¨
Kirjoittaja on kansanedustaja ja eduskunnan ensimmäinen varapuhemies.