Suomen Pankin tase ei yleensä ole kiinnostanut ketään. Viime kuukausina siitä on virinnyt vilkas keskustelu. Kiinnostuksen viriäminen on tervetullutta ja ymmärrettävää tilanteessa, jossa keskuspankkien taseet ovat finanssi- ja velkakriisin seurauksena kasvaneet merkittävästi.
Keskuspankkien toimintaa voidaan kuvata niiden taseen avulla samalla tavalla kuin muidenkin rahoituslaitosten toimintaa. Taseen saamiset koostuvat keskuspankin luotoista pankeille, valuuttavarannosta ja muusta varallisuudesta. Velkojen puolella suurimmat erät ovat liikkeessä oleva setelistö, pankkien talletukset keskuspankissa sekä oma pääoma ja varaukset. Keskuspankin tulos muodostuu pääasiassa korkokatteesta eli siitä, että velkojen korko on keskimäärin alempi kuin saamisille maksettu korko.
Keskuspankin taseessa merkittäviä eriä ovat rahapolitiikan toteuttamisesta ja pankkien välisen maksuliikkeen hoitamisesta syntyvät saamiset ja velat. Rahapoliittisia saamisia keskuspankille syntyy silloin, kun pankit ottavat keskuspankista lainaa maksuvalmiutensa ylläpitämiseen. Rahapoliittiset velat muodostuvat pankkien vähimmäisvarantotalletuksista ja muista keskuspankkiin tehdyistä talletuksista.
Eurojärjestelmän yhteenlaskettu tase paisui syksyllä 2008, kun pankeille alettiin myöntää luottoa niin paljon kuin nämä halusivat sitä ottaa. Sen jälkeen taseen koko kasvoi arvopaperiostojen ja viimeksi pankeille annetun pitkäaikaisen luoton seurauksena.
Eurojärjestelmään luetaan Euroopan keskuspankki ja rahaliittoon kuuluvien maiden kansalliset keskuspankit.
Syynä poikkeuksellisiin toimiin oli pankkien välisen rahamarkkinakaupankäynnin tyrehtyminen ja muut häiriöt rahoitusmarkkinoiden toiminnassa. Toimenpiteiden tarkoituksena oli turvata pankkijärjestelmän maksuvalmius ja rahapolitiikan välittyminen.
Myös Suomen Pankin tase on muun eurojärjestelmän mukana kasvanut. Suurin kasvu tapahtui viime vuoden lopussa ja tämän vuoden alussa. Kasvu ei ole ollut seurausta Suomen Pankin omista toimenpiteistä vaan siitä, että Suomessa toimivat pankit ovat tallettaneet Suomen Pankkiin runsain mitoin pääasiassa muiden euroalueen pankkien keskuspankeista lainaamaa ylimääräistä likviditeettiä.
Suomen Pankin velka pankeille on toisin sanoen kasvanut. Taseen toisella puolella tämä on näkynyt maksujärjestelmäsaamisten kasvuna Euroopan keskuspankilta. Syynä tähän on Suomessa toimivien pankkien hyvä vakavaraisuus ja maksuvalmius. Ne eivät ole juurikaan olleet lainaamassa keskuspankista. Jonkin verran asiaan vaikuttaa myös se, että Suomessa toimivat pohjoismaiset pankit hoitavat euromääräistä likviditeettiään Suomen Pankin kautta.
Rahoitustoimintaan liittyy aina riskejä. Merkittävimmät riskit keskuspankkien taseissa ovat peräisin valuuttakurssien ja korkojen vaihteluista, jotka vaikuttavat sijoitusten arvoon. Tämän lisäksi keskuspankit kohtaavat luottoriskejä. Keskuspankin hallussa olevan arvopaperin liikkeeseen laskija voi tulla maksukyvyttömäksi tai sen suorittamat maksut voivat viivästyä. Näitä riskejä hallitaan hajauttamalla ja asettamalla erilaisia sijoitusrajoituksia.
Luottoriskiä syntyy myös rahapolitiikan toteuttamisesta. Riski voi realisoitua, jos keskuspankilta rahaa lainannut pankki tulee maksukyvyttömäksi.
Tällaista riskiä hallitaan hyväksymällä vastapuoleksi vain vakavaraisia pankkeja ja vaatimalla annetulle keskuspankkiluotolle turvaavat vakuudet. Käytännössä vakuudet arvostetaan joka päivä markkinahintaan ja sen lisäksi markkinahintoja leikataan aliarvostusprosenteilla. Jos vakuuksien markkina-arvo laskee tai aliarvostusprosentit nousevat, pankilta vaaditaan lisää vakuuksia.
Keskuspankit varautuvat riskeihin myös kartuttamalla tappiopuskureita. Puskurit muodostuvat omasta pääomasta, varauksista ja arvonjärjestelytileistä.
Suomen Pankin riskien kasvu ei vastaa taseen kasvua. Rahapoliittisista toimenpiteistä koituvat voitot ja tappiot jaetaan maan kokoa kuvaavan pääoma-avaimen perusteella. Siitä Suomen Pankin osuus on 1,8 prosenttia. Voitto tai mahdollinen tappio on täysin riippumaton siitä, miten maksujärjestelmään liittyvien tilien saldot kehittyvät. Taseen riskeistä suurin osa muodostuu edelleen valuuttakurssien, korkojen ja kullan hinnan vaihteluista.
Liikkeessä olevasta setelistöstä syntyvä korkokate jaetaan eurojärjestelmään kuuluvien keskuspankkien kesken saman pääoma-avaimen mukaan täysin riippumatta siitä, paljonko Suomessa on laskettu liikkeeseen seteleitä ja paljonko niitä Suomessa kiertää. Jälkimmäistä lukua ei edes tiedetä. Suomelle järjestely on ollut edullinen, koska markka-aikana meillä käytettiin selvästi vähemmän seteleitä suhteessa maan kokoon kuin muissa euromaissa.
Vähäisen setelitulon, toteutuneiden markkinariskien ja pankkikriisin vuoksi Suomen Pankki ei markka-aikana viiteentoista vuoteen tulouttanut lainkaan voittovaroja valtiolle. Voittoa päästiin jakamaan vasta euroaikana vuonna 2000. Sen jälkeen voitonjakoa on lisätty samalla, kun tappiopuskureita on kyetty kasvattamaan. Viiden viime vuoden aikana Suomen Pankki on jakanut valtiolle voittovaroistaan 1,1 miljardia euroa.
Keskuspankkien taseiden kasvu on kieltämättä lisännyt keskuspankkien taseriskejä. Poikkeuksellisilla toimilla on kuitenkin onnistuttu estämään paljon suuremman riskin toteutuminen. Täysimittainen luottolama Euroopassa olisi kaatanut kaikkien muidenkin toimijoiden kuin keskuspankin taseet.
Kirjoittaja on osastopäällikkö Suomen Pankissa.