Pääkirjoitus

Keskon epä­uu­ti­nen

Rautakeskon toimitusjohtajan Matti Halmesmäen valinta Keskon pääjohtajaksi maaliskuun alusta lukien on todellisuudessa epäuutinen, vaikka se uusi asia onkin.

Rautakeskon toimitusjohtajan Matti Halmesmäen valinta Keskon pääjohtajaksi maaliskuun alusta lukien on todellisuudessa epäuutinen, vaikka se uusi asia onkin. Halmesmäki on komeillut pääjohtajapörssin kärkisijoilla - tai oikeastaan kärjessä - kuukausitolkulla yhdessä Ruokakeskon toimitusjohtajan Kalervo Haapaniemen kanssa.

Ketään muita kuin heitä ei juuri voinut ajatella vakavissaan Keskon sisältä Matti Honkalan seuraajaksi, ja heidänkin välillä on yksi merkittävä erottava tekijä. Honkala on vasta 52-vuotias. Hän ehtii johtaa Keskoa noin kahdeksan vuotta ennen kuin saavuttaa yhtiön pääjohtajien nykyisen eläkeiän (60 vuotta). Haapaniemellä olisi ollut vain runsaat kaksi vuotta eläkeikään ensi maaliskuun jälkeen. Halmesmäki ehtii tehdä sopivan mittaisen rupeaman Keskon pääjohtajaksi ja antaa omat näyttönsä.

Keskon pääjohtajavalinta venähti siitä huolimatta alkuperäisiä suunnitelmia pitemmäksi - aivan ilmeisesti siksi, että valinta tapahtui uudella tavalla. Valintaa valmisteli kolmihenkinen head hunter -ryhmä, johon kuului kaksi Keskon ulkopuolista henkilöä: Finnairin pääjohtaja Keijo Suila ja hallitusammattilainen Matti Kavetvuo. Perinteisiä keskolaisia intressejä edusti diplomi-kauppias Heikki Takamäki, Keskon hallituksen puheenjohtaja.

Tällä kertaa oli jopa mahdollista ainakin teoriassa, että uusi pääjohtaja olisi voinut tulla ensimmäisen kerran Keskon historiassa talon ulkopuolelta, mutta eipä vain tullut. Se olisikin ollut sensaatio.

Keskoa on luonnehdittu hyvin vaikeasti johdettavaksi yhtiöksi, ellei peräti Suomen vaikeimmaksi. Johtamisongelmia helpottaa se, että uusi pääjohtaja tuntee talon, sen tavat sekä sisäisen kulttuurin.

Ehkä vielä olennaisempaa on kuitenkin se sanoma, mikä Halmesmäen valintaan liittyy. Keskon nykyjohto on tehnyt hyvää työtä yhtiön kehittämiseksi vaikeissa oloissa. Honkalan kauden alussa laaditut strategiat ovat alkaneet vaikuttaa, ja tulosta on tullut. Halmesmäen näytötkin ovat vakuuttavat, myös ulkomailta.

Jos Keskon hallitus olisi päätynyt valitsemaan näissä oloissa pääjohtajan talon ulkopuolelta, se olisi samalla viitannut kintaalla tehdylle työlle, jossa Halmesmäellä on ollut oma tärkeä roolinsa.

Uuden pääjohtajan haasteet ovat mittavat. Keskon pitäisi jatkaa kansainvälistymistä, ja sen strategiatkin vaativat hiomista. Jätin pitäisi voida liikkua nykyistä joustavammin ja vikkelämmin myös kotimaan markkinoiden pienissä segmenteissä.


paakirjoitus@kaleva.fi